FERREIRA
hannover
tamma
sk. 165cm
syntynyt 05.09.2013, 7 -vuotias
tamma
sk. 165cm
syntynyt 05.09.2013, 7 -vuotias
Vaativa B, 160cm estepainotteinen ei meriittejä |
|
Enhän minä koskaan ole suurista esteistä tai kansainvälisistä esteratsuista pahemmin välittänyt tai tullut edes niitä ajatelleeksi, mutta asiathan voivat muuttua, eikö niin ? Ainakin omat mielipiteeni muuttuivat muuttumattomasti eräs pakkaspäivä, jolloin erehdyin tai pikemminkin sain aivan loistavan ajatuksen lähteä kuitenkin katsomaan erään maahantuojan Saksasta tulluttu hevoslastia. Corbin olikin varoitellut minua upeista yksilöistä niin este- kuin koulupuolellekin, mutta enhän minä kuvitellutkaan palaavani tuolta reissulta yksi kansainvälisentason kilpahevonen mukanani.. Niin kuitenkin kävi ja Ferreira muuttu meille Nuppulaan. Olen aivan varma, että sinäkin ihastut tähän valtavan suloiseen tammaan, sillä niin minullekin kävi tutustuessani siihen paremmin..
Ferreiraa kutsutaan meillä oikean nimensä lisäksi myös Ferraksi, Ferrariksi, Ferruksi ja tuhanneksi muuksi muunnelmaksi... Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, vai miten se menikään ? Jokatapauksessa Ferreira on hoitaessa todella fiksu ja kiltti nuorihevonen, joka suhtautuu uteliaasti jokaista hoitajaa sekä hoitovälinettä kohtaan. Ferreiraa ei varmastikaan kukaan ole nähnyt koskaan korvat luimussa, sillä tämä tamma osaa yllättää myös uusissa tilanteissa käsittelijänsä olemalla hyvin hyvin positiivinen ja kiltti. Karinassa hoitaminen onnistuu kyllä, mutta Ferreiraa hoidetaan mieluummin kiinni sidottuna sen pyörimisen ja hyörimisen johdosta. Harjauksesta Ferreira nauttii, vaikkakin saattaa yrittää sabotoida harjan tai toiseenkin mikäli jätät ne tamman ulottumattomille. Kaviot Ferra nostaa oikein kiltisti ja pitelee ne nätisti ylhäällä nojaamatta hoitajansa käsille.
Ferra saattaa taluttaessa pompahdella iloisena sinne tänne, mutta koskaan se ei lähde jyräämään taikka omille teilleen (ellet sitten päästä kauhuissasi riimunnarusta irti).
Ferra on ratsastaessa reipas ja hyvin miellyttämishaluinen hevonen. Sileällä Ferreira menee kauniisti peräänannossa miltei automaattisesti, se ei siis vaadi ihmeitä ratsastajaltaan mennäkseen kauniisti. Ferra jaksaa keskittyä alkutunnin hyvin asioihin, mutta samaa tehtävää jankatessa keskittyminen saattaa herpaantua ja Ferrasta voi tulla hieman malttamaton. Maneesin tai kentän ulkopuolinen metelöinti, melu tai esimerkiksi kova tuuli saattavat myös vaikuttaa tamman keskittymiskykyyn, mutta loppupeleissä Ferra työskentelee todella maltillisesti, mikäli sen vain jaksaa ratsastaa jälleen keskittymisen herpaannuttua avuille.
Esteillä tämä tamma todella syttyy ! Vain kokeneimmat ratsastajat pääsevät Ferran selkään hypätessä, sillä ennen estettä Ferreira saattaa pompahdella ja hypähdelle niin eteen kuin sivuillekin. Erikoisesteet eivät tätä nuorukaista pelota, Ferra hyppää esteen kuin esteen rohkeasti ja usein myös todella suurella hypyllä. Ferreira omaa kehutun hyppytekniikan sekä potentiaalia vaikka minne saakka, sillä se käyttää hypyissä lähes täydellisesti selkäänsä sekä omaa todella hienon jalkatekniikan, jonka ansiosta puomit vain todella harvoissa tilanteissa pääsevät putoamaan.
Maastossa Ferreira on usein aika rauhallinen ja varma, lähes kenet vain voi laittaa Ferran selkään ainakin rauhallisille
maastolenkeille.
Ferreiraa kutsutaan meillä oikean nimensä lisäksi myös Ferraksi, Ferrariksi, Ferruksi ja tuhanneksi muuksi muunnelmaksi... Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, vai miten se menikään ? Jokatapauksessa Ferreira on hoitaessa todella fiksu ja kiltti nuorihevonen, joka suhtautuu uteliaasti jokaista hoitajaa sekä hoitovälinettä kohtaan. Ferreiraa ei varmastikaan kukaan ole nähnyt koskaan korvat luimussa, sillä tämä tamma osaa yllättää myös uusissa tilanteissa käsittelijänsä olemalla hyvin hyvin positiivinen ja kiltti. Karinassa hoitaminen onnistuu kyllä, mutta Ferreiraa hoidetaan mieluummin kiinni sidottuna sen pyörimisen ja hyörimisen johdosta. Harjauksesta Ferreira nauttii, vaikkakin saattaa yrittää sabotoida harjan tai toiseenkin mikäli jätät ne tamman ulottumattomille. Kaviot Ferra nostaa oikein kiltisti ja pitelee ne nätisti ylhäällä nojaamatta hoitajansa käsille.
Ferra saattaa taluttaessa pompahdella iloisena sinne tänne, mutta koskaan se ei lähde jyräämään taikka omille teilleen (ellet sitten päästä kauhuissasi riimunnarusta irti).
Ferra on ratsastaessa reipas ja hyvin miellyttämishaluinen hevonen. Sileällä Ferreira menee kauniisti peräänannossa miltei automaattisesti, se ei siis vaadi ihmeitä ratsastajaltaan mennäkseen kauniisti. Ferra jaksaa keskittyä alkutunnin hyvin asioihin, mutta samaa tehtävää jankatessa keskittyminen saattaa herpaantua ja Ferrasta voi tulla hieman malttamaton. Maneesin tai kentän ulkopuolinen metelöinti, melu tai esimerkiksi kova tuuli saattavat myös vaikuttaa tamman keskittymiskykyyn, mutta loppupeleissä Ferra työskentelee todella maltillisesti, mikäli sen vain jaksaa ratsastaa jälleen keskittymisen herpaannuttua avuille.
Esteillä tämä tamma todella syttyy ! Vain kokeneimmat ratsastajat pääsevät Ferran selkään hypätessä, sillä ennen estettä Ferreira saattaa pompahdella ja hypähdelle niin eteen kuin sivuillekin. Erikoisesteet eivät tätä nuorukaista pelota, Ferra hyppää esteen kuin esteen rohkeasti ja usein myös todella suurella hypyllä. Ferreira omaa kehutun hyppytekniikan sekä potentiaalia vaikka minne saakka, sillä se käyttää hypyissä lähes täydellisesti selkäänsä sekä omaa todella hienon jalkatekniikan, jonka ansiosta puomit vain todella harvoissa tilanteissa pääsevät putoamaan.
Maastossa Ferreira on usein aika rauhallinen ja varma, lähes kenet vain voi laittaa Ferran selkään ainakin rauhallisille
maastolenkeille.
SUKULAISET
i. Figaro GER evm, hannover, 167cm e. Esmeralda evm, hannover, 163cm |
ii. Voltari ie. Olympe ei. Nemo GER ee. GJ Sandy |
iii. Vombire
iie. Fansy IV iei. Olympos iee. Lily eii. Asma GER eie. Netesha eei. GJ Lion eee. Sempirette |
Mistä onkaan Ferreira tehty ? No tietenkin aivan upeasta isästä Figaro GER :stä, joka on voittanut Saksassa kaiken aina nuorten hevosten mestaruuksista saakka ! Tämä upea ori on tietenkin kimo, aivan kuten kaikki jälkeläisensäkin. Figaro GER on kilpaillut niin junioreiden kuin mestareidenkin alla, joka kertoneekin orin suuresta sydämestä esteille sekä mahtavan rehellisestä luonteesta. Figaro GER on kuulemani mukaan oikea herrasmies, joka ei paljoa käsittelijältään vaadi. Nykyään tämä kansainvälisentason kilpuri asustelee Pohjois-Saksassa Ferreiran kasvattajan Samuel Winterin kilparatsuna.
Mistä sitten onkaan saatu aikaan näin hieno ori kuin Figaro GER ? No ei ole ainakaan moitittavaa isäukossa, jonka nimi Voltairi kertookin jo monelle hevosurheilusta kiinnostuneelle paljon. Voltairi on upean esteuransa ohella kilpaillut myös kouluratsastusta aina Grand Prix -tasolle saakka, joten aivan turha kapistus ei tämäkään ole ollut. Voltairi on jälkeläistensä tavoin erityisen helppo käsitellä, jonka vuoksi ruunaus ei eläkepäivilläkään ole tullut kysymykseen. Ori on jäänyt monen mieleen myös erityisen upeasta väristään; Voltairi on lumenvalkea, kuten satuorit nyt yleensäkin ;).
Voltari polveutuu upeasta Vombire orista, joka ei tosiaan ollutkaan enää niin helppo käsitellä, mitä jälkikasvun on huhuttu olevan. Vombire tunnettiin hieman haastavana, suuri egoisena ja tulisena orina, joka vaikean (tai veikeän) käsiteltävyytensä vuoksi jouduttiinkin ruunaamaan kohtuullisen nuorena ja vain muutaman jälkeläisen synnyttyä. Vombiren huhuttiin omaavan maailman kaunein laukka, mutta sekin lienee vain mielipidekysymys.. kovinkaan moni ei nimittäin päässyt tuota ''upean lennokasta, laadukasta ja keinuhevosmaista'' laukkaa kokeilemaan, sillä Vombire oli lievästi mainittuna hieman nirso etenkin ratsastajiaan kohtaan... Tämä tummanruunikko hannoverori tuli elämänsä päähän 21 -vuotiaana kotitallillaan kasvattajansa luona Saksasa, jossa koko elämänsä asui.
Noniin ja palataan jälleen Figaro GER:iin, jonka isän emästä Fansy IV:stä ajattelin sinulle seuraavaksi kertoa.
Fansy IV syntyi Itä-Saksassa suurelle hevostilalle ja sieltä tämä kimo kaunotar myytiin 4 -vuotiaana ratsastuskouluun. Fansy oli todella kiltti, ystävällinen ja helppo käsitellä kuin ratsastaakin, joka lienee monen ratsastuskouluopettajan unelma tuntihevosesta ?
Tunneilla Fansy puksutteli tyytyväisenä aina 7 -vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen paikallinen kilparatsastaja Moye sai tamman käsiinsä ja tarjosi tästä pienelle ratsastuskoululle sievoiset summat ! Kauppojen jälkeen tammaa ei enää ratsastuskouluissa tavattukaan, mutta sensijaan monet tuntiratsastajat saivat lukea Fansyn menestyksestä hevoslehdistä. Tämä hannovertamma nousikin aina 150cm tasolle saakka Moyen kanssa ja hienon kilpauran tehtyään siirtyi jalostuskäyttöön, jonka piireissä pyörikin aina 26 -vuotis kesäänsä saakka, jolloin nukahti suloisen makeaan ikuneen oman laitumen perukoille.
Figaro GER:in emä Olympe olikin aivan toista maata Voltairin kanssa. Olympea ei käytetty kovinkaan mielellään jalostukseen, sillä käsiteltävyys oli vaikea puhumattakaan ratsastamisesta. Olympea ratsastivat alan ammattilaiset saamatta sitä toimimaan, kunnes selkään istuutui sen kuudes ja juorujen mukaan myös viimeinen ratsastaja; Molly. Olympe alkoi menestymään vasta siirryttyään tuon hentorakenteisen junnun alle ja kylläpä oli muilla kokeneemmilla esteratsastajilla siinä ihmettelemistä.. Molly kilpailee viellä tänäkin päivänä Olympella pohjoismaissa kansainvälisissä kilpailuissa aina 160cm tasolle saakka menestyen upeasti. Olympe on muuten väritykseltään miltei pikimusta ja säkäkorkeutta tammalla on vähemmän kuin esteillä joita se hyppää...
Olympen isä on nimeltään Olympos ja kyseinen musta tuulispää ori lienee periyttänyt luonteensa jokaisen kolkan Olympelle. Tämä hannoverori oli jokaisen kilparatsastajan ''mustalla listalla'' eli kaikki kiersivät kaukaa orin jälkeläiset sekä muut sukulaiset. Olympos kuitenkin osoitti kapasiteettinsa (tosin vasta 13 -vuotiaana) voitettuaan kolme GP -tason esteratsastusluokkaa peräkkäin lähes ylivoimaisesti. Noiden voittojen jälkeen Olympos kilpaili viellä monta vuotta yhtä hyvällä menestyksellä ja siirtyi 19 -vuotiaana ansaitulle eläkkeelle Mollyn vanhempien kotitilalle.
Olympen emä taasen oli kaunis vaaleankimo hannovertamma, joka tunnetaan nimellä Lily. Kyseinen tamma oli hyvin vaatimaton sekä luonteeltaan jopa hieman apaattinen. Lily ei omannut kovinkaan suurta kilpailuviettiä tai halua taistella, mutta siitä paljastuikin varsinainen kenttäratojen kuningatar erään kilparatsastajan luotua siihen vahva luottamuksellinen side. Tuo vain hieman yli 160cm korkea tamma ponkaisi esteen kuin esteen ylitse, liihotteli pitkin kouluareenoita ja ylitti rohkeasti maastossa jokaisen tehtävän pelästymättä mitään. Lily siirtyi hienon kilpauran jälkeen siitostammaksi ja elelee edelleen Saksan komeissa maisemissa laiduntaen ja vietellen pian myös 29 -vuotis syntymäpäiviään.
Entäs sitten se toinen puoli ? Ferreiran emä nimittäin ! Esmeralda oli hyvinkin samanlainen luonteeltaan kun Ferreirakin. Esmeralda syntyi pienelle urheiluhevosia kasvattavalle tilalle ja siirtyi sieltä 3 -vuotiaana sisäänratsastettavaksi paikalliselle esteratsastajalle Mortonille. Noh, kukapa rikas saksalainen ei voisi jättää ostamatta upea liikkeistä ja räjähdysmäisen hypyn omaavaa nuorta hevosta, jonka kanssa voisi olla viellä vaikka mitä edessä ? Kyllä, Morton teki tammasta ostotarjouksen ja eipä mennyt aikaakaan, kun Esmeralda kilpaili nuorten hevosten ikäluokkakilpailuita Mortonin ratsuna.
Esmeraldan kilpaura jatkui ja 8 -vuotiaana se starttasi jo 160cm luokkia sijoittuen. Tämä tamma loukkaantui kuitenkin vakavasti jo 12 -vuotiaana ja vasta yhden ainoan varsan saaneena se jouduttiin päästämään kivuistaan.
Esmeraldan isä tunnettiinkin erityisesti varakkaampien kilparatsastajien piireissä. Nimeltään tuo komea ruunikko ori oli Nemo GER ja rodultaan se oli hannover, aivan kuten kaikki sukulaisensakin. Nemo jätti jälkeensä hienon kilpauran niin koulu- kuin estehevosena ja kilpailikin kummassakin lajissa aina GP -tasolle saakka.
Esmeraldan emä taaskin oli '' ei niin tunnettu'' estehevonen GJ Sandy, jonka kapasiteettiin kukaan ei koskaan uskonut. Sandy toimi nuoruutensa lähinnä vain siitostammana ja se sisäänratsastettiinkin vasta 7 -vuotiaana paikallisen harrastelijan voimin. Sandy jätti jälkeensä mainioita jälkeläisiä kera hienon kapasiteetin ja rohkeuden mihin tahansa, mutta itse se ei koskaan kilpaillut 120cm tasoa korkeammalle. Lyhyen ja hieman voimattoman kilpauransa jälkeen Sandy työskenteli viellä tuntihevosena sekä muutaman tädin maastoratsuna.
Ferreiran emän isän isä Asma GER oli punaruunikko hannoverori, joka omasi satumaiset askellajit. Asma GER saavutti Saksan kantakirjanlisäksi monia erityispalkintoja jälkeläistensä sekä sopusuhtaisen rakenteensa ansiosta. Kyseinen ori olikin jokaisen hevoskasvattajan suurin unelma, kukapa nyt ei haluaisi omaan talliinsa oria, jonka jokainen jälkeläinen kilpailee GP-tasolla ja vielläpä niin etse- kuin kouluratsastuksessa ? Asman toimi jalostuksen ohella myös kilpahevosena, muttei itse yltänyt kuitenkaan kovin suuriin saavutuksiin.
Emän emän isän emä puolestaan tunnettiin kilparatsastajien piireissä hyvin voitontahtoisena ja sitkeänä aikaluokkien hevosena. Sitä Netesha todellakin oli ! Säkäkorkeutta tuolta tammalta löytyi vain 154cm, mutta luonnetta sekä tulisuutta sitäkin enemmän. Tämä tamma ei kuulemani mukaan ollut parhaillaan sileällä; se omasi pienet ja korkeat askellajit sekä taipui peräänantoon vain harvoilla ja valituilla ratsastajilla. Kouluratsastuksen puutteellisen osaamisen Neteshassa korvasi kuitenkin aivan uskomaton kyky hypätä kovaa ja korkealle ! Tämä tamma ei koskaan hävinnyt muille hevosille ajassa, mutta vaati pienen kokonsa ansiosta kuitenkin kohtuullisen taidokkaan ratsastajan selviytyäkseen 160cm tason esteistä yli. Käsitellä tämä tamma oli hieman nirso ja hyvin kiukkuinen (etenkin kiima-aikoina); mutta pienille lapsille hempeä ja sydämellinen hevonen.
Kuinkas sitten ne emän emän sukulaiset ? Ferreiran emän emän isä GJ Lion oli uskomattoman hienon värityksen omaava voikko hannoverori, joka ei koskaan päässyt näyttämään taitojaan kilparadoille. GJ Lion syntyi halveksitulle hevoskasvattajalle hieman kehnoihin olosuhteisiin, josta se myytiin huutokaupan välityksellä eteenpäin muiden kyseisen tilan kasvattien tavoin. Ori matkasi huutokaupan kautta pienelle saksalaiselle harrastetilalle, jossa se toimi lähinnä vain harraste- ja pienimuotoisena kilparatsuna kouluareenoilla, mutta ohessa se vahingossa pääsi karkaamaan aidastaan ja astui lähitilan Sempirette -nimisen hannovertamman laitumella.. Orin omistajat päättivät tuon karkaamisen jälkeen ruunata GJ Lionin, joten muita jälkeläisiä se ei ole GJ Sandyn jälkeen saanutkaan.
Palataan hieman ajassa taaksepäin, GJ Lion päätyi astumaan lähitallin kaunottaren; Sempiretten ! Kyseinen tamma oli todella kaunis 167cm korkea hannover kimolla värityksellä varustettuna. Sempirette syntyi ja asui lähes kokoelämänsä pienellä maalaistilalla muutaman juniorin kilparatsuna, mutta toimi myös siitos- sekä opetushevosena kyseisen tallin tuntitoiminnassa. Sempirette oli luonteeltaan hyvin ystävällinen, vaikka hermostuessaan sen huhuttiinkin potkivan ja käyvän ärhäkäksi. Ratsastaa Sempirette kuitenkin antoi aina kaikkensa, niin este- kuin koulupuolellakin.
Mistä sitten onkaan saatu aikaan näin hieno ori kuin Figaro GER ? No ei ole ainakaan moitittavaa isäukossa, jonka nimi Voltairi kertookin jo monelle hevosurheilusta kiinnostuneelle paljon. Voltairi on upean esteuransa ohella kilpaillut myös kouluratsastusta aina Grand Prix -tasolle saakka, joten aivan turha kapistus ei tämäkään ole ollut. Voltairi on jälkeläistensä tavoin erityisen helppo käsitellä, jonka vuoksi ruunaus ei eläkepäivilläkään ole tullut kysymykseen. Ori on jäänyt monen mieleen myös erityisen upeasta väristään; Voltairi on lumenvalkea, kuten satuorit nyt yleensäkin ;).
Voltari polveutuu upeasta Vombire orista, joka ei tosiaan ollutkaan enää niin helppo käsitellä, mitä jälkikasvun on huhuttu olevan. Vombire tunnettiin hieman haastavana, suuri egoisena ja tulisena orina, joka vaikean (tai veikeän) käsiteltävyytensä vuoksi jouduttiinkin ruunaamaan kohtuullisen nuorena ja vain muutaman jälkeläisen synnyttyä. Vombiren huhuttiin omaavan maailman kaunein laukka, mutta sekin lienee vain mielipidekysymys.. kovinkaan moni ei nimittäin päässyt tuota ''upean lennokasta, laadukasta ja keinuhevosmaista'' laukkaa kokeilemaan, sillä Vombire oli lievästi mainittuna hieman nirso etenkin ratsastajiaan kohtaan... Tämä tummanruunikko hannoverori tuli elämänsä päähän 21 -vuotiaana kotitallillaan kasvattajansa luona Saksasa, jossa koko elämänsä asui.
Noniin ja palataan jälleen Figaro GER:iin, jonka isän emästä Fansy IV:stä ajattelin sinulle seuraavaksi kertoa.
Fansy IV syntyi Itä-Saksassa suurelle hevostilalle ja sieltä tämä kimo kaunotar myytiin 4 -vuotiaana ratsastuskouluun. Fansy oli todella kiltti, ystävällinen ja helppo käsitellä kuin ratsastaakin, joka lienee monen ratsastuskouluopettajan unelma tuntihevosesta ?
Tunneilla Fansy puksutteli tyytyväisenä aina 7 -vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen paikallinen kilparatsastaja Moye sai tamman käsiinsä ja tarjosi tästä pienelle ratsastuskoululle sievoiset summat ! Kauppojen jälkeen tammaa ei enää ratsastuskouluissa tavattukaan, mutta sensijaan monet tuntiratsastajat saivat lukea Fansyn menestyksestä hevoslehdistä. Tämä hannovertamma nousikin aina 150cm tasolle saakka Moyen kanssa ja hienon kilpauran tehtyään siirtyi jalostuskäyttöön, jonka piireissä pyörikin aina 26 -vuotis kesäänsä saakka, jolloin nukahti suloisen makeaan ikuneen oman laitumen perukoille.
Figaro GER:in emä Olympe olikin aivan toista maata Voltairin kanssa. Olympea ei käytetty kovinkaan mielellään jalostukseen, sillä käsiteltävyys oli vaikea puhumattakaan ratsastamisesta. Olympea ratsastivat alan ammattilaiset saamatta sitä toimimaan, kunnes selkään istuutui sen kuudes ja juorujen mukaan myös viimeinen ratsastaja; Molly. Olympe alkoi menestymään vasta siirryttyään tuon hentorakenteisen junnun alle ja kylläpä oli muilla kokeneemmilla esteratsastajilla siinä ihmettelemistä.. Molly kilpailee viellä tänäkin päivänä Olympella pohjoismaissa kansainvälisissä kilpailuissa aina 160cm tasolle saakka menestyen upeasti. Olympe on muuten väritykseltään miltei pikimusta ja säkäkorkeutta tammalla on vähemmän kuin esteillä joita se hyppää...
Olympen isä on nimeltään Olympos ja kyseinen musta tuulispää ori lienee periyttänyt luonteensa jokaisen kolkan Olympelle. Tämä hannoverori oli jokaisen kilparatsastajan ''mustalla listalla'' eli kaikki kiersivät kaukaa orin jälkeläiset sekä muut sukulaiset. Olympos kuitenkin osoitti kapasiteettinsa (tosin vasta 13 -vuotiaana) voitettuaan kolme GP -tason esteratsastusluokkaa peräkkäin lähes ylivoimaisesti. Noiden voittojen jälkeen Olympos kilpaili viellä monta vuotta yhtä hyvällä menestyksellä ja siirtyi 19 -vuotiaana ansaitulle eläkkeelle Mollyn vanhempien kotitilalle.
Olympen emä taasen oli kaunis vaaleankimo hannovertamma, joka tunnetaan nimellä Lily. Kyseinen tamma oli hyvin vaatimaton sekä luonteeltaan jopa hieman apaattinen. Lily ei omannut kovinkaan suurta kilpailuviettiä tai halua taistella, mutta siitä paljastuikin varsinainen kenttäratojen kuningatar erään kilparatsastajan luotua siihen vahva luottamuksellinen side. Tuo vain hieman yli 160cm korkea tamma ponkaisi esteen kuin esteen ylitse, liihotteli pitkin kouluareenoita ja ylitti rohkeasti maastossa jokaisen tehtävän pelästymättä mitään. Lily siirtyi hienon kilpauran jälkeen siitostammaksi ja elelee edelleen Saksan komeissa maisemissa laiduntaen ja vietellen pian myös 29 -vuotis syntymäpäiviään.
Entäs sitten se toinen puoli ? Ferreiran emä nimittäin ! Esmeralda oli hyvinkin samanlainen luonteeltaan kun Ferreirakin. Esmeralda syntyi pienelle urheiluhevosia kasvattavalle tilalle ja siirtyi sieltä 3 -vuotiaana sisäänratsastettavaksi paikalliselle esteratsastajalle Mortonille. Noh, kukapa rikas saksalainen ei voisi jättää ostamatta upea liikkeistä ja räjähdysmäisen hypyn omaavaa nuorta hevosta, jonka kanssa voisi olla viellä vaikka mitä edessä ? Kyllä, Morton teki tammasta ostotarjouksen ja eipä mennyt aikaakaan, kun Esmeralda kilpaili nuorten hevosten ikäluokkakilpailuita Mortonin ratsuna.
Esmeraldan kilpaura jatkui ja 8 -vuotiaana se starttasi jo 160cm luokkia sijoittuen. Tämä tamma loukkaantui kuitenkin vakavasti jo 12 -vuotiaana ja vasta yhden ainoan varsan saaneena se jouduttiin päästämään kivuistaan.
Esmeraldan isä tunnettiinkin erityisesti varakkaampien kilparatsastajien piireissä. Nimeltään tuo komea ruunikko ori oli Nemo GER ja rodultaan se oli hannover, aivan kuten kaikki sukulaisensakin. Nemo jätti jälkeensä hienon kilpauran niin koulu- kuin estehevosena ja kilpailikin kummassakin lajissa aina GP -tasolle saakka.
Esmeraldan emä taaskin oli '' ei niin tunnettu'' estehevonen GJ Sandy, jonka kapasiteettiin kukaan ei koskaan uskonut. Sandy toimi nuoruutensa lähinnä vain siitostammana ja se sisäänratsastettiinkin vasta 7 -vuotiaana paikallisen harrastelijan voimin. Sandy jätti jälkeensä mainioita jälkeläisiä kera hienon kapasiteetin ja rohkeuden mihin tahansa, mutta itse se ei koskaan kilpaillut 120cm tasoa korkeammalle. Lyhyen ja hieman voimattoman kilpauransa jälkeen Sandy työskenteli viellä tuntihevosena sekä muutaman tädin maastoratsuna.
Ferreiran emän isän isä Asma GER oli punaruunikko hannoverori, joka omasi satumaiset askellajit. Asma GER saavutti Saksan kantakirjanlisäksi monia erityispalkintoja jälkeläistensä sekä sopusuhtaisen rakenteensa ansiosta. Kyseinen ori olikin jokaisen hevoskasvattajan suurin unelma, kukapa nyt ei haluaisi omaan talliinsa oria, jonka jokainen jälkeläinen kilpailee GP-tasolla ja vielläpä niin etse- kuin kouluratsastuksessa ? Asman toimi jalostuksen ohella myös kilpahevosena, muttei itse yltänyt kuitenkaan kovin suuriin saavutuksiin.
Emän emän isän emä puolestaan tunnettiin kilparatsastajien piireissä hyvin voitontahtoisena ja sitkeänä aikaluokkien hevosena. Sitä Netesha todellakin oli ! Säkäkorkeutta tuolta tammalta löytyi vain 154cm, mutta luonnetta sekä tulisuutta sitäkin enemmän. Tämä tamma ei kuulemani mukaan ollut parhaillaan sileällä; se omasi pienet ja korkeat askellajit sekä taipui peräänantoon vain harvoilla ja valituilla ratsastajilla. Kouluratsastuksen puutteellisen osaamisen Neteshassa korvasi kuitenkin aivan uskomaton kyky hypätä kovaa ja korkealle ! Tämä tamma ei koskaan hävinnyt muille hevosille ajassa, mutta vaati pienen kokonsa ansiosta kuitenkin kohtuullisen taidokkaan ratsastajan selviytyäkseen 160cm tason esteistä yli. Käsitellä tämä tamma oli hieman nirso ja hyvin kiukkuinen (etenkin kiima-aikoina); mutta pienille lapsille hempeä ja sydämellinen hevonen.
Kuinkas sitten ne emän emän sukulaiset ? Ferreiran emän emän isä GJ Lion oli uskomattoman hienon värityksen omaava voikko hannoverori, joka ei koskaan päässyt näyttämään taitojaan kilparadoille. GJ Lion syntyi halveksitulle hevoskasvattajalle hieman kehnoihin olosuhteisiin, josta se myytiin huutokaupan välityksellä eteenpäin muiden kyseisen tilan kasvattien tavoin. Ori matkasi huutokaupan kautta pienelle saksalaiselle harrastetilalle, jossa se toimi lähinnä vain harraste- ja pienimuotoisena kilparatsuna kouluareenoilla, mutta ohessa se vahingossa pääsi karkaamaan aidastaan ja astui lähitilan Sempirette -nimisen hannovertamman laitumella.. Orin omistajat päättivät tuon karkaamisen jälkeen ruunata GJ Lionin, joten muita jälkeläisiä se ei ole GJ Sandyn jälkeen saanutkaan.
Palataan hieman ajassa taaksepäin, GJ Lion päätyi astumaan lähitallin kaunottaren; Sempiretten ! Kyseinen tamma oli todella kaunis 167cm korkea hannover kimolla värityksellä varustettuna. Sempirette syntyi ja asui lähes kokoelämänsä pienellä maalaistilalla muutaman juniorin kilparatsuna, mutta toimi myös siitos- sekä opetushevosena kyseisen tallin tuntitoiminnassa. Sempirette oli luonteeltaan hyvin ystävällinen, vaikka hermostuessaan sen huhuttiinkin potkivan ja käyvän ärhäkäksi. Ratsastaa Sempirette kuitenkin antoi aina kaikkensa, niin este- kuin koulupuolellakin.
JÄLKELÄISET
19.04.2014 hann-o Ferrary N! (Beständig Gefühl) om.Gabi (VRL-12080), Whispering
06.06.2014 hann-o Fenris N! (Dragonborn) om. Lahsrael (VRL-12379)
08.06.2014 hann-t Fearful Butterfly N! (Leignons Nani) om. Kisakeskus Pelham saavuttanut EV I -palkinnon
06.06.2014 hann-o Fenris N! (Dragonborn) om. Lahsrael (VRL-12379)
08.06.2014 hann-t Fearful Butterfly N! (Leignons Nani) om. Kisakeskus Pelham saavuttanut EV I -palkinnon
KILPAILUMENESTYS
56 ERJ sijoitusta
25.01.2014 kutsu ERJ 160cm 2/40
30.01.2014 kutsu ERJ 160cm 6/40 02.02.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 05.02.2014 kutsu ERJ 160cm 3/30 07.02.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 08.02.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 11.02.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 27.01.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 28.01.2014 kutsu ERJ 160cm 3/30 29.01.2014 kutsu ERJ 160cm 2/30 24.03.2014 kutsu ERJ 160cm 2/40 08.05.2014 kutsu ERJ 160cm 5/40 18.05.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 17.05.2014 kutsu ERJ 150cm 2/40 15.05.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 27.05.2014 kutsu ERJ 150cm 1/30 11.06.2014 kutsu ERJ 160cm 2/30 16.06.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 16.06.2014 kutsu ERJ 150cm 3/30 |
26.02.2014 kutsu ERJ 150cm 2/50
04.03.2014 kutsu ERJ 150cm 3/30 05.03.2014 kutsu ERJ 150cm 4/30 04.03.2014 kutsu ERJ 160cm 3/50 05.03.2014 kutsu ERJ 160cm 4/50 09.03.2014 kutsu ERJ 160cm 6/50 09.03.2014 kutsu ERJ 160cm 5/50 14.03.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 21.03.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 22.03.2014 kutsu ERJ 160cm 3/30 24.03.2014 kutsu ERJ 160cm 2/40 13.04.2014 kutsu ERJ 150cm 4/30 10.05.2014 kutsu ERJ 160cm 1/40 18.05.2014 kutsu ERJ 150cm 5/40 16.05.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 27.05.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 12.06.2014 kutsu ERJ160cm 1/30 19.06.2014 kutsu ERJ 160cm 2/30 19.06.2014 kutsu ERJ 150cm 1/30 |
27.03.2014 kutsu ERJ 160cm 4/30
30.03.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 25.03.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 26.03.2014 kutsu ERJ 160cm 4/30 30.03.2014 kutsu ERJ 160cm 5/30 04.04.2014 kutsu ERJ 160cm 4/30 04.04.2014 kutsu ERJ 160cm 2/30 08.04.2014 kutsu ERJ 160cm 3/30 09.04.2014 kutsu ERJ 160cm 5/50 10.04.2014 kutsu ERJ 160cm 4/30 21.04.2014 kutsu ERJ 160cm 1/40 26.04.2014 kutsu ERJ 160cm 1/40 15.05.2014 kutsu ERJ 150cm 4/40 23.05.2014 kutsu ERJ 160cm 4/30 01.06.2014 kutsu ERJ 150cm 5/30 08.06.2014 kutsu ERJ 160cm 1/30 13.06.2014 kutsu ERJ 160cm 3/30 22.06.2014 kutsu ERJ 160cm 2/30 |
VALMENNUKSET
05.06.2014 Estevalmennus, VRL-13090
"Hölläähän vähän sitä vauhtia, käännä Ferreira voltille ja lähesty uudestaan estettä.", neuvoin Melleä, joka lähestyi aivan liian reippaassa laukassa yksittäistä pystyä. Ratsastaja ohjasi hevosensa suurelle voltille ja lähestyi sitten uudelleen pystyä. Nyt laukka pysyi vähän paremmin aisoissa ja tamma hyppäsi hyvällä ilmavaralla. Korotin pystyä, pyysin ratsukon hyppäämään sen uudelleen ja lisäsin sitten laukkapuomit esteen eteen.
"Tulkaa laukassa puomit ja hypätkää sitten pysty. Pystyn ja puomien jäliin mahtuu kaksi laukka-askelta, joten tarvittaessa lyhennä Ferreiran askelta.", sanoin ja pyysin ratsukkoa tulemaan tehtävän. Puomit ylittyivät hyvin ja hyppykin onnistui nappiin. Verryttelyhyppyjen jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään rakentamaani rataa. Pari pystyä suoralla uralla, kaarre trippelille ja muutaman laukka-askeleen matka pystylle ja siitä tiukka kaarre kaksoissarjalle. Sarjan jälkeen tuli kaartaa tiukasti tulosuuntaan, ohittaa pysty ja hypätä aikaisemmin hypätty trippeli uudelleen. Käytyäni radan läpi Mellen kanssa, päästin hänet hyppäämään tammansa kanssa. Ferreira hyppäsi melko vauhdikkaasti, mutta ratsastaja pysyi hyvin vauhdissa mukana ja rata sujui ensimmäisellä kerralla ihan hyvin. Ratsukko sai hypätä melko omatoimisesti, mitä nyt välillä huutelin pikkuvinkkejä ja korottelin esteitä. Melle ja hänen puoliverisensä pelasivat todella hyvin yhteen ja heidän työskentelynsä oli saumatonta. Erittäin hienoa työtä!
02.06.2014 Estevalmennus, *lumienkuli*
Tänään ohjelmassani oli esteratsastusvalmennus 160cm korkuisilla esteillä Mellelle, sekä hänen ratsulleen Ferralle. Koska sää oli tänään erittäin tuulinen ja vettäkin satoi jonkinverran, olimme sopineet että valmennus pidettäisiin maneesin suojissa. Huonon sään takia olin itse paikalla hieman suunniteltua myöhemmin ja siksi esteiden kokoaminenkin oli vielä kesken kun ratsukko saapui paikalle. Pyysinkin siis ratsukkoa aloittelemaan alkulämmittelyitä samalla kun itse kokoaisin esteet loppuun ja hieman vilkuilisin sivusilmällä, kuinka ratsukon yhteistyö toimii. Yhteistyö tuntui toimivan kohtuullisen hyvin, vaikka Ferra pysähtyikin muutamaan kertaan tuijottelemaan maneesin ovea joka päästi epämääräistä kolinaa tuulen vuoksi. Melle sai kumminkin joka kerta ratsunsa kohtuullisen ripeästi uudelleen liikenteeseen ja kun olin saanut esteet vihdoin kootuksi, pyysinkin ratsukkoa siirtymään samantien esteille.
Radan alkupuolella tuntui, että Ferra heittäisi koko valmennuksen täysin leikiksi sillä tamma yritti loikata sivuun joka esteeltä. Onneksi Melle selkeästi tunsi ratsunsa tavat sillä hän osasi joka kerralla ohjata Ferran takaisin esteelle. Kehoitinkin Melleä olemaan huomattavasti tiukempi apujen suhteen ja kerroin, ettei Ferralle saisi antaa yhtään löysää, muuten tamma tekisi joka kerralla samalla tavalla. Noin radan puolessa välissä Ferra ilmeisesti tajusi, ettei sen pelleilyä suvaittu ja kaikenlaiset pelleilyt loppuivat onneksemme siihen. Samalla kun ratsukon yhteistyö alkoi toimimaan esteilläkin yhtä hyvin kuin alkulämmittelyiden aikana, huomasin myös että ratsukolla tosiaankin riitti potenttiaalia esteillä kunhan Melle vain sai ratsunsa toimimaan. Koska alkuvalmennuksen aikana oli ollut hieman häslinkiä, ratsukko kerkesi hyppäämään radan esteet vain kahteen kertaan, mutta toisaalta sekin oli ihan hyvä suoritus ottaen huomioon että toinen esteiden ylityskerta onnistui niin hyvin kuin se oli mahdollistakaan. Pyysinkin siis ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyitä, joiden aikana kerroin oman mielipiteeni tämän valmennuksen perusteella. Mielipiteeni ratsukon toiminnasta oli, että ratsukon yhteistyö toimi muuten hyvin, mutta Mellen tulisi saada ratsunsa ruotuun jo heti valmennuksen alkumetreiltä saakka. Kehoittaisinkin ratsukkoa valmentautumaan ahkerasti myös kotioloissa ja Melleä olemaan jatkossa tiukempi sen suhteen, ettei antaisi Ferran hyppiä yhtään sivuun tai pelleillä muutenkaan josko tamma sen avulla oppisi käyttäytymään koko valmennuksen ajan.
25.05.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Ferra hörähti minulle kävellessäni polttavan kuumassa auringonpaisteessa sen tarhalle. ''Ei mene enää kauaa, että pääset laitumelle'' supattelin tamman korvaan sujauttaessani päitset sen päähän. Taluttelin Ferran talliin ja sekin vaikutti todella väsähtäneeltä, sillä se ei jaksanut riekkua naruni päässä tapansa mukaan kovinkaan paljoa.
Varustin tamman sen tummanruskeilla nahkavarusteilla harjauksen jälkeen ja talutin tyytyväisen sekä rennon ratsuni pihamaalle. Naurahdin mielessäni tammalleni, joka säikähti pihatieltä kottareiden kanssa lähestyvää Paulaa. ''Vai olet sä maastoon lähdössä?'' Paula hihkaisi kolisevien kottikärryjen takaa. ''Jjep!'' vinkkasin takaisin ja Paula toivotti minulle turvallista matkaa sekä muistutti tapansa mukaan pysymään kyydissä. Hymyssä suin suunnistimme sitten kimon tammani kanssa pehmoiselle maastopolulle käppäilemään. Nautiskelin täysin siemauksin tammani kyydissä istuskelemisesta, sillä tapansa mukaan Ferreira lömpsytteli kuin mikäkin tuntiratsu pitkin polkua. Hyräilin tuttua laulua mielessäni ja hikikarpalot tipahtelivat selkäpiitä pitkin, sillä aurinko lämmitti ulkoilmaa miltei 30 asteeseen saakka.
Pyysin Ferreiraa raviin sopivan pätkän tullessa ja lompsuttelimme sopivan tahdikasta kyytiä rennolla ohjalla pitkin tietä. Edessä kohosi Kaunisenmäki, jolle kannustin tammani laukkaan. Ihan laukkaan huumaantuneena unohdin suorastaan pidätellä ratsuni vauhtia, joka kiihtyi kiihtymistään ja lopulta päätyi suureen iloiseen pukkiin. Aluksi järkytyin Ferran pukista, sillä en ollut lainkaan varautunut siihen, mutta pian tapahtunut vain nauratti minua.
Saavuimme vihdoin parin tunnin samoilun jälkeen tallin pihalle, jossa heti kippasin Ferralta satulan selästä ja talutin tamman pesuboksin viileyteen. Letkuttelin tamman kaulaa ja jalkoja myöten hiestä puhtaaksi, kuivasin hikiviilalla ja talutin nyt jo hieman pirteämmän hevoseni takaisin tarhan syövereihin.
18.04.2014 Estevalmennus, Hanne
Olin kasannut kentälle kahden esteen sarjan, jota treenaisimme tänään Mellen ja hänen kimon hannovertammansa Ferreiran kanssa. Itse valmennuksen aloitimme kuitenkin puomeilla heti alkuverryttelyjen jälkeen, sillä halusin nähdä kuinka tehokkaasti tamma käyttää jalkojaan. Alkuverkassa tamma oli ratsastettu hyvin pyöreäksi ja peräänantoon, jolloin oli helppo lähteä työstämään muita asioita. Ferreira hakeutui nätisti itse muotoon, eikä Mellen tarvinnut juuri tehdä töitä sen eteen.
Olin asetellut puomit pääty-ympyrälle viuhkaksi ja tarkoitus oli tulla ne kevyessä istunnassa ravissa. Tehtävässä riitti haastetta, kuten hevosen ohjaus kevyessä istunnassa kaarevalla uralla. Myös tien piti olla suora. Ratsukko selviytyi harjoituksesta hyvin, vaikkakin ensimmäisellä kerralla tamma hieman innostui ja yritti pompata kaikkien kolmen puomin ylitse!
Pienen tauon jälkeen pääsimme siirtymään esteille. Ennen varsinaista hyppäämistä otimme muutaman kierroksen laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin ja kun se oli tarpeeksi pyörivää ja tasaista, annoin ratsukolle luvan lähestyä sarjaa. Ferreria otti melkoisen spurtin ensimmäiselle esteelle, mutta pysyi silti tasapainossa ja teki moitteettoman hypyn. Tamman hyppytekniikassa ei parantamisen varaa ollut ja kaiken lisäksi se näytti korjaavan ratsastajan virheitä itse. Kun saimme sarjalle vielä hallitun lähestymisen, päästin ratsukon loppuverryttelemään. Loppuverryttelyn aikana ratsastimme tamman kunnolla eteen- ja alas, jotta se venyttäisi selkäänsä mahdollisimman tehokkaasti. Hyvää työtä!
08.04.2014 Estevalmennus, Alison
Tuulinen sää riepoi oksia ja lehdistöjä ympärillä, kun ratsukko aloitteli alkuverryttelyä tuulensuojassa, tallin maneesissa. Kasasin samalla rataa kärsineistä estepuomeista, joiden maalipinta lohkeili ja väri oli haalistunut. Tamma ravasi näyttävin askelin uraa pitkin ja ratsastaja haki omatoimisesti hevosta muotoon leikittelemällä sisäohjalla Ferraa kuulolle. Pystytin estetolpat tasaisesti maneesiin ja kanniskelin puomeja.
Aloitimme valmennuksen matalemmilla pystyesteillä, jotka sijaitsivat maneesin toisella pääty-ympyrällä. Ratsukko ratsasti pitkin ympyrää ja ensimmäiset esteet ylittyivät hienosti. Tamma näytti tarvitsevan hieman tukea ohjista, mutta osaava ratsastaja osasi tämänkin hoitaa. Maneesin seinät rämisivät hieman tuulen hakkaamina, jota Ferra hieman säikähti ja otti pienen sivuaskeleen. Melle sai kuitenkin pidettyä tamman hallinnassa ja siirsi jo sen keskittymisen itse työskentelyyn.
Loputkin esteet ylittyivät vaivattomasti. Hieman Ferra ehkä esteelle aina kiihdytti ja keräsi liikaa voimaa, mutta tekniikkansa puolesta suoritus oli kyllä täysin puhdas! .
2.4.2014 Estevalmennus, Jenska
Heti valmennuksen alusta asti huomasi, että Ferreira on lahjakas kansainvälisen tason kilpahevonen, eikä mikään joka ratsastuskoululta löytyvä kehänkiertäjä. Tamma tarkkaili innokkaasti ja korvat höröllä esteitä ja vaikutti siltä, että tänään energiaa ja intoa löytyi kuin pienestä kylästä. Mellellä olikin täysi työ saada Ferreira kuulolle itsenäisissä alkuverryttelyissä.
Päivän estetehtävä oli melko yksinkertainen ja aiheena oli askelten pidentäminen ja lyhentäminen sarjalla, jonka ensimmäinen osa oli pystyeste ja toinen okseri. Lisäksi lämmittelyä varten oli rakennettu toinen pystyeste. Sarja hypättiin ensin kolmella laukka-askeleella, josta Ferreira suoriutui hienosti. Seuraavaksi väli oli tarkoitus tulla lyhemmässä laukassa neljällä askeleella. Mellellä oli hieman vaikeuksia saada innokas Ferreira tarpeeksi koottua, mutta lopulta ratsukko suoriutui tästäkin tehtävästä. Viimeisenä sama väli tultiin vain kahdella pitkällä laukka-askeleella, mikä osoittautui kaikkein haastavimmaksi, sillä askeleen pitenemisen sijasta Ferrera vain kiihdytti vauhtia. Kun ratsukko vihdoin sai onnistuneen suorituksen, oli aika lopettaa valmennus ja tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
kuvat (c) Melle, älä kopioi ! & ransu.kuvat.fi
tämä on virtuaalihevonen
"Hölläähän vähän sitä vauhtia, käännä Ferreira voltille ja lähesty uudestaan estettä.", neuvoin Melleä, joka lähestyi aivan liian reippaassa laukassa yksittäistä pystyä. Ratsastaja ohjasi hevosensa suurelle voltille ja lähestyi sitten uudelleen pystyä. Nyt laukka pysyi vähän paremmin aisoissa ja tamma hyppäsi hyvällä ilmavaralla. Korotin pystyä, pyysin ratsukon hyppäämään sen uudelleen ja lisäsin sitten laukkapuomit esteen eteen.
"Tulkaa laukassa puomit ja hypätkää sitten pysty. Pystyn ja puomien jäliin mahtuu kaksi laukka-askelta, joten tarvittaessa lyhennä Ferreiran askelta.", sanoin ja pyysin ratsukkoa tulemaan tehtävän. Puomit ylittyivät hyvin ja hyppykin onnistui nappiin. Verryttelyhyppyjen jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään rakentamaani rataa. Pari pystyä suoralla uralla, kaarre trippelille ja muutaman laukka-askeleen matka pystylle ja siitä tiukka kaarre kaksoissarjalle. Sarjan jälkeen tuli kaartaa tiukasti tulosuuntaan, ohittaa pysty ja hypätä aikaisemmin hypätty trippeli uudelleen. Käytyäni radan läpi Mellen kanssa, päästin hänet hyppäämään tammansa kanssa. Ferreira hyppäsi melko vauhdikkaasti, mutta ratsastaja pysyi hyvin vauhdissa mukana ja rata sujui ensimmäisellä kerralla ihan hyvin. Ratsukko sai hypätä melko omatoimisesti, mitä nyt välillä huutelin pikkuvinkkejä ja korottelin esteitä. Melle ja hänen puoliverisensä pelasivat todella hyvin yhteen ja heidän työskentelynsä oli saumatonta. Erittäin hienoa työtä!
02.06.2014 Estevalmennus, *lumienkuli*
Tänään ohjelmassani oli esteratsastusvalmennus 160cm korkuisilla esteillä Mellelle, sekä hänen ratsulleen Ferralle. Koska sää oli tänään erittäin tuulinen ja vettäkin satoi jonkinverran, olimme sopineet että valmennus pidettäisiin maneesin suojissa. Huonon sään takia olin itse paikalla hieman suunniteltua myöhemmin ja siksi esteiden kokoaminenkin oli vielä kesken kun ratsukko saapui paikalle. Pyysinkin siis ratsukkoa aloittelemaan alkulämmittelyitä samalla kun itse kokoaisin esteet loppuun ja hieman vilkuilisin sivusilmällä, kuinka ratsukon yhteistyö toimii. Yhteistyö tuntui toimivan kohtuullisen hyvin, vaikka Ferra pysähtyikin muutamaan kertaan tuijottelemaan maneesin ovea joka päästi epämääräistä kolinaa tuulen vuoksi. Melle sai kumminkin joka kerta ratsunsa kohtuullisen ripeästi uudelleen liikenteeseen ja kun olin saanut esteet vihdoin kootuksi, pyysinkin ratsukkoa siirtymään samantien esteille.
Radan alkupuolella tuntui, että Ferra heittäisi koko valmennuksen täysin leikiksi sillä tamma yritti loikata sivuun joka esteeltä. Onneksi Melle selkeästi tunsi ratsunsa tavat sillä hän osasi joka kerralla ohjata Ferran takaisin esteelle. Kehoitinkin Melleä olemaan huomattavasti tiukempi apujen suhteen ja kerroin, ettei Ferralle saisi antaa yhtään löysää, muuten tamma tekisi joka kerralla samalla tavalla. Noin radan puolessa välissä Ferra ilmeisesti tajusi, ettei sen pelleilyä suvaittu ja kaikenlaiset pelleilyt loppuivat onneksemme siihen. Samalla kun ratsukon yhteistyö alkoi toimimaan esteilläkin yhtä hyvin kuin alkulämmittelyiden aikana, huomasin myös että ratsukolla tosiaankin riitti potenttiaalia esteillä kunhan Melle vain sai ratsunsa toimimaan. Koska alkuvalmennuksen aikana oli ollut hieman häslinkiä, ratsukko kerkesi hyppäämään radan esteet vain kahteen kertaan, mutta toisaalta sekin oli ihan hyvä suoritus ottaen huomioon että toinen esteiden ylityskerta onnistui niin hyvin kuin se oli mahdollistakaan. Pyysinkin siis ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyitä, joiden aikana kerroin oman mielipiteeni tämän valmennuksen perusteella. Mielipiteeni ratsukon toiminnasta oli, että ratsukon yhteistyö toimi muuten hyvin, mutta Mellen tulisi saada ratsunsa ruotuun jo heti valmennuksen alkumetreiltä saakka. Kehoittaisinkin ratsukkoa valmentautumaan ahkerasti myös kotioloissa ja Melleä olemaan jatkossa tiukempi sen suhteen, ettei antaisi Ferran hyppiä yhtään sivuun tai pelleillä muutenkaan josko tamma sen avulla oppisi käyttäytymään koko valmennuksen ajan.
25.05.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Ferra hörähti minulle kävellessäni polttavan kuumassa auringonpaisteessa sen tarhalle. ''Ei mene enää kauaa, että pääset laitumelle'' supattelin tamman korvaan sujauttaessani päitset sen päähän. Taluttelin Ferran talliin ja sekin vaikutti todella väsähtäneeltä, sillä se ei jaksanut riekkua naruni päässä tapansa mukaan kovinkaan paljoa.
Varustin tamman sen tummanruskeilla nahkavarusteilla harjauksen jälkeen ja talutin tyytyväisen sekä rennon ratsuni pihamaalle. Naurahdin mielessäni tammalleni, joka säikähti pihatieltä kottareiden kanssa lähestyvää Paulaa. ''Vai olet sä maastoon lähdössä?'' Paula hihkaisi kolisevien kottikärryjen takaa. ''Jjep!'' vinkkasin takaisin ja Paula toivotti minulle turvallista matkaa sekä muistutti tapansa mukaan pysymään kyydissä. Hymyssä suin suunnistimme sitten kimon tammani kanssa pehmoiselle maastopolulle käppäilemään. Nautiskelin täysin siemauksin tammani kyydissä istuskelemisesta, sillä tapansa mukaan Ferreira lömpsytteli kuin mikäkin tuntiratsu pitkin polkua. Hyräilin tuttua laulua mielessäni ja hikikarpalot tipahtelivat selkäpiitä pitkin, sillä aurinko lämmitti ulkoilmaa miltei 30 asteeseen saakka.
Pyysin Ferreiraa raviin sopivan pätkän tullessa ja lompsuttelimme sopivan tahdikasta kyytiä rennolla ohjalla pitkin tietä. Edessä kohosi Kaunisenmäki, jolle kannustin tammani laukkaan. Ihan laukkaan huumaantuneena unohdin suorastaan pidätellä ratsuni vauhtia, joka kiihtyi kiihtymistään ja lopulta päätyi suureen iloiseen pukkiin. Aluksi järkytyin Ferran pukista, sillä en ollut lainkaan varautunut siihen, mutta pian tapahtunut vain nauratti minua.
Saavuimme vihdoin parin tunnin samoilun jälkeen tallin pihalle, jossa heti kippasin Ferralta satulan selästä ja talutin tamman pesuboksin viileyteen. Letkuttelin tamman kaulaa ja jalkoja myöten hiestä puhtaaksi, kuivasin hikiviilalla ja talutin nyt jo hieman pirteämmän hevoseni takaisin tarhan syövereihin.
18.04.2014 Estevalmennus, Hanne
Olin kasannut kentälle kahden esteen sarjan, jota treenaisimme tänään Mellen ja hänen kimon hannovertammansa Ferreiran kanssa. Itse valmennuksen aloitimme kuitenkin puomeilla heti alkuverryttelyjen jälkeen, sillä halusin nähdä kuinka tehokkaasti tamma käyttää jalkojaan. Alkuverkassa tamma oli ratsastettu hyvin pyöreäksi ja peräänantoon, jolloin oli helppo lähteä työstämään muita asioita. Ferreira hakeutui nätisti itse muotoon, eikä Mellen tarvinnut juuri tehdä töitä sen eteen.
Olin asetellut puomit pääty-ympyrälle viuhkaksi ja tarkoitus oli tulla ne kevyessä istunnassa ravissa. Tehtävässä riitti haastetta, kuten hevosen ohjaus kevyessä istunnassa kaarevalla uralla. Myös tien piti olla suora. Ratsukko selviytyi harjoituksesta hyvin, vaikkakin ensimmäisellä kerralla tamma hieman innostui ja yritti pompata kaikkien kolmen puomin ylitse!
Pienen tauon jälkeen pääsimme siirtymään esteille. Ennen varsinaista hyppäämistä otimme muutaman kierroksen laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin ja kun se oli tarpeeksi pyörivää ja tasaista, annoin ratsukolle luvan lähestyä sarjaa. Ferreria otti melkoisen spurtin ensimmäiselle esteelle, mutta pysyi silti tasapainossa ja teki moitteettoman hypyn. Tamman hyppytekniikassa ei parantamisen varaa ollut ja kaiken lisäksi se näytti korjaavan ratsastajan virheitä itse. Kun saimme sarjalle vielä hallitun lähestymisen, päästin ratsukon loppuverryttelemään. Loppuverryttelyn aikana ratsastimme tamman kunnolla eteen- ja alas, jotta se venyttäisi selkäänsä mahdollisimman tehokkaasti. Hyvää työtä!
08.04.2014 Estevalmennus, Alison
Tuulinen sää riepoi oksia ja lehdistöjä ympärillä, kun ratsukko aloitteli alkuverryttelyä tuulensuojassa, tallin maneesissa. Kasasin samalla rataa kärsineistä estepuomeista, joiden maalipinta lohkeili ja väri oli haalistunut. Tamma ravasi näyttävin askelin uraa pitkin ja ratsastaja haki omatoimisesti hevosta muotoon leikittelemällä sisäohjalla Ferraa kuulolle. Pystytin estetolpat tasaisesti maneesiin ja kanniskelin puomeja.
Aloitimme valmennuksen matalemmilla pystyesteillä, jotka sijaitsivat maneesin toisella pääty-ympyrällä. Ratsukko ratsasti pitkin ympyrää ja ensimmäiset esteet ylittyivät hienosti. Tamma näytti tarvitsevan hieman tukea ohjista, mutta osaava ratsastaja osasi tämänkin hoitaa. Maneesin seinät rämisivät hieman tuulen hakkaamina, jota Ferra hieman säikähti ja otti pienen sivuaskeleen. Melle sai kuitenkin pidettyä tamman hallinnassa ja siirsi jo sen keskittymisen itse työskentelyyn.
Loputkin esteet ylittyivät vaivattomasti. Hieman Ferra ehkä esteelle aina kiihdytti ja keräsi liikaa voimaa, mutta tekniikkansa puolesta suoritus oli kyllä täysin puhdas! .
2.4.2014 Estevalmennus, Jenska
Heti valmennuksen alusta asti huomasi, että Ferreira on lahjakas kansainvälisen tason kilpahevonen, eikä mikään joka ratsastuskoululta löytyvä kehänkiertäjä. Tamma tarkkaili innokkaasti ja korvat höröllä esteitä ja vaikutti siltä, että tänään energiaa ja intoa löytyi kuin pienestä kylästä. Mellellä olikin täysi työ saada Ferreira kuulolle itsenäisissä alkuverryttelyissä.
Päivän estetehtävä oli melko yksinkertainen ja aiheena oli askelten pidentäminen ja lyhentäminen sarjalla, jonka ensimmäinen osa oli pystyeste ja toinen okseri. Lisäksi lämmittelyä varten oli rakennettu toinen pystyeste. Sarja hypättiin ensin kolmella laukka-askeleella, josta Ferreira suoriutui hienosti. Seuraavaksi väli oli tarkoitus tulla lyhemmässä laukassa neljällä askeleella. Mellellä oli hieman vaikeuksia saada innokas Ferreira tarpeeksi koottua, mutta lopulta ratsukko suoriutui tästäkin tehtävästä. Viimeisenä sama väli tultiin vain kahdella pitkällä laukka-askeleella, mikä osoittautui kaikkein haastavimmaksi, sillä askeleen pitenemisen sijasta Ferrera vain kiihdytti vauhtia. Kun ratsukko vihdoin sai onnistuneen suorituksen, oli aika lopettaa valmennus ja tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
kuvat (c) Melle, älä kopioi ! & ransu.kuvat.fi
tämä on virtuaalihevonen