POLYFINO
holstein
ruuna
sk. 160cm
syntynyt 06.01.2012, 13 -vuotias
ruuna
sk. 160cm
syntynyt 06.01.2012, 13 -vuotias
Vaativa A, 70cm koulupainotteinen ei meriittejä |
|
Ensimmäistä Nuppulan hevosta, Alderneldonia ostaessani kiinnitin huomiota maahantuojalla olleeseen holsteinruunaan. Pohdin jo tuolloin vakavasti nappaavani Polyfinon mukaani, mutta kuljetusautoni paikat olivat täynnä ja tuo ystävällinen ruuna jäi tuojan luokse edelleen myyntiin.
En saanut Polyfinoa ajatuksistani, joten ei siinä muu auttanut kuin soittaa jälleen uudestaan maahantuojalle hevosen ostoaikeissa. Samaisena iltana starttasin auton tallini pihalta ja suuntasin kohti Alegrea, jossa Polyfino tuolloin viellä asusti. Alegressa minulle kerrottiin Pölyn tulleen tilalle suurelta ratsastuskoululta, jossa se oli pienen ikänsä asustellut. Ruuna on siis toiminut ''entisessä elämässäänkin'' luotettavana tuntiratsuna kaikentasoisten ratsastajien alla.
Polyfino tunnetaan tallilaistemme keskuudessa lempinimellä Pöly. Hoitaessa tämä lempeä ruunan rupsukka seisoo rauhallisesti paikoillaan, joten harjaaminen onnistuu hienosti ilman kiinni sitomistakin. Pöly tykkää harjatessa kovemmista otteista, hennot otteet saavat ruunan vain kutisemaan. Hoitotoimenpiteet eivät Pölyn kanssa tuota minkäänlaisia ongelmia; kaviotkin nousevat kiltisti, tosin hieman laiskanpulskeasti. Varustaminen on helppoa, Pöly seisoo nätisti paikoillaan ja avaa kiltisti suunsa kuolaimia laittaessa.
Taluttaessa Pölyn kanssa täytyy muistaa löysä naru, sillä mikäli tätä ruunaa vetää tai kiskoo eteenpäin se ei takuulla liiku metriäkään ennenkuin löysäät riimunnarun ja talutat ruunan sen omaa vauhtia talliin.
Pöly on ratsastaessa hyvin tasainen suorittaja. Tämä ruuna toimii nöyrästi niin alkeis- kuin kokeneemmillakin ratsastajilla. Pöly on sileällä helppo, se liikkuu pohkeesta eteen ja hidastaa kiltisti pyydettäessä. Pöly ei keksi pelleilyn tai säikkymisen aihetta, joten ratsuna ruuna on aremmillekin ratsastajille todellinen ihanuus.
Aloittelijoilla Pöly työskentelee varmasti ja rehellisesti eteenpäin, kokeneet saavat ruunasta kaivettua esiin myös moisen kouluratsun, eivätkä vaativammatkaan tehtävät muodosta minkäänlaista ongelmaa.
Esteillä Pöly on rehellinen ratsu, joka ei ainakaan kuumu. Pöly vaatii ratsastajalta paljon kannustusta eteenpäin jottei vauhti hyydy ja mikäli laukkaa on tarpeeksi Pöly hyppään eteen tulevan esteen oikein nätisti. Erikoisesteetkään eivät hätkäytä tätä konkaria. Pöly ei omaa varsinaisen hienoa hyppytyyliä tai kapasiteetia suuremmille esteradoille, sillä se on jaloistaan hieman huolimaton.
Maastossa Pöly on yksi tallin varmimmista ratsuista ! Risahdukset tai rasahdukset eivät saa ruunan korvaa hätkähtämäänkään eikä Pöly kuumu, innostu tai ryöstä. Maastoon Pölyn kanssa voi lähteä huoletta vaikka ensikertalainenkin.
Kilpailuissa ruuna yleensä tönöttää nätisti paikallaan niin satuloidessa kuin suitsiessakin. Pöly on käsihevosalueella ja verryttelyssä yleensä rauhallinen, eikä ota paniikkia muista ratsukoista tai ympärillä olevasta melusta. Radalla ruuna saattaa tuntua hieman nihkeältä, mutta kun selässä istuu tarpeeksi määrätietoinen ratsastaja niin Pölykin liikkuu tuhat kertaa energisemmin ja elinvoimaisemmin eteenpäin.
Lastata Pöly on todella helppo ja kävelee usein kiltisti pitkällä narulla traileriin ilman sen suurempaa ongelmaa. Reissaaminen onkin siis Pölyn kanssa huolettoman mukavaa !
SUKULAISET
i. Polyssos evm, holstein, 156cm e. Dellah evm. holstein, 158cm |
ii. Galgary Osmium ie. Ferdi Shanna ei.Splash of Heaven ee. Brandi Bay |
iii. Galgary
ie. Oscorbontente II iei. Ferdi Rome iee. Shontec eii. Spiritt eie. Heaven Knows So! eei. Boconto eee. Glory Bay |
Mistä on Polyfino tehty ? Suurista ja komeista holsteinin hevosista, hienoista liikkeistä ja maailman parhaimmista luonteista sanoisinko !
Polyfinon isä Polyssos syntyi pienelle maalaistilalle Pohjois-Saksaan. Polyssoksen omistivat ja kasvattivat vanhahko pariskunta, jolle Polyssos olikin viimeinen kasvatti - olihan takana jo 40 vuoden kasvatusurakka, joka olikin jo palkittu upein yksilöin. Polyssoksen kerrotaan jo varsasta asti olleen todella rauhallinen ja lempeä, jonka vuoksi se totutettiinkin ratsastajiin perheen lapsen lasten avulla. Paikallinen kilparatsastaja huomasi orissa piilevän kapasiteetin ja teki siitä tarjouksen. Pariskunta ei myynyt Polyssosta, mutta suostuivat pitkän taivuttelun jälkeen antamaan heille tärkeäksi tulleen kasvatin ylläpitoon.
Polyssos ratsukoulutettiin kunnolla ja se pääsi näyttäytymään kilpakentille, joista se ei koskaan tullutkaan ilman ruusuketta kotiin. Polyssos ei loppupeleissä omannut huimasti liikettä koulukentille, mutta sen sydän kilpa-areenoille oli niin suuri, että se teki ratsastajansa eteen kaiken minkä vain pystyi. Jalostukseen Polyssoa ei harmittavasti käytetty kuin vain muutaman varsan verran, sillä ori jouduttiin lopettamaan vakavaan nivelrikkoon jo 13 -vuoden iässä.
Polyssoksen isä Galgary Osmium oli Polyssoksen tapaan vanhan pariskunnan omistama kantaori, jolla he aina loppukeväästä päätyivät astututtamaan tammojaan. Hevosen alkuhistoria on hämärän peitossa, sillä se päädyttiin ostamaan markkinoiden huutokaupasta suorastaan kamalassa kunnossa. Tuolloin tämä myynnissä ollut noin 167cm korkea tummanrautias ori oli vain luuta ja nahkaa, mutta onneksi hyvä sydäminen Wüestin pariskunta päätti pelastaa orin huoviinsa. Säännöllisellä ruokinnalla orista saatiin varsinkin komea otus ja myöhemmin se menestyikin maan näyttelyissä todella loisteliaasti. Sen suuremmin oria ei koskaan ratsastettu, mutta hyväluontoisista jälkeläisistään päätellen ori olisi ollut sitä myös itse.
Isän isän isä Galgary toimi pienen ikänsä suurella siitostallilla pelkästään jalostushevosena, sillä se loukkaantui jo vuotiaana laitumella ollessaan. Galgaryn ei uskottu enää koskaan toipuvan ratsastuskäyttöön, mutta toisinpa kävi. Siittola jouduttiin sulkemaan ja hevoset myymään, jolloin Peik - paikallinen ratsastuksen ohjaaja osti orin pilkkahintaan itsellensä. Maltillisella kuntoutuksella, ajalla ja kärsivällisyydellä Galgary tuli kestämään viellä jopa kilpailukäyttöäkin, eikä vanhasta vammasta ollut tietoakaan. Tämä upea 170cm korkea holstein jouduttiin kuitenkin lopettamaan vanhuuden vaivoihin 22 -vuotiaana.
Isän isän emä Oscorbontente II oli yksi Saksan arvostetuimmista kouluhevosista ja se kilpailikin aina Intermediaide II tasolle saakka, vaikka olikin vain juuri ja juuri hevoskokoinen eli noin 151cm korkea. Oscorbontenten kerrotaan olleen luonteeltaan kovin hanttiin pistävä ja joskus hyvin temperamenttinen, mutta ne lienevätkin osittain sen syy, miksi tamma opetti ratsastajilleen todella paljon. Jokainen Oscorbontenten kilpailija nousi auttamatta vaativille tasoille menestymään, sillä kilpailukenttien sisäpuolella orin pelleilyt usein unohtuivat kokonaan.
Polyssoksen emän Ferdi Shannan kerrotaan olleen todella kipakka ja kuumahko tamma, vaikka moni ei sitä uskoisikaan mikäli Polyfinoa katselee rauhallisena lompsuttelemassa pitkin kaviouraa kentällä. Ferdi Shanna on noin 159cm korkea holstein -tamma, joka on kilpaillut nuoruutensa menestyen kenttäratsastuksessa. Kenttäratsastajan myytyä tamman, alkoi meriittejä koulukentiltä satelemaan, sillä piilossa pysynyt potentiaali koulukentille oli puhjennut kukkaansa vasta kouluratsastajan ostettua tamman. Shanna kuitenkin satutti jänteensä vasta 11 -vuotiaana kovan treenin aiheuttamana ja päätäyi lopulta paikalliselle ''tätiratsastajalle'' maastoiluun sekä siitokseen.
Isän emän isä Ferdi Rome on ympäri eurooppaa tunnettu historiallisen hienoja suorituksia tehnyt ori aina GP -tasolla saakka. Tämä hieman vaatimaton ja huonon rakenteen omistava edullisesti ostettu nuorukainen päätyi kasvattajaltaan suurelle kilpatallille, joka päätti katsoa tuleeko orista mitään. Ilman suurempia tavoitteita hevosta ratsastettiin ja koulutettiin eteenpäin suurten nimien rinnalla, mutta pikkuhiljaa kelkka kääntyikin toisinpäin ja Ferdi Rome tuli tunnetuksi voitettuaan euroopan mestaruuksissa kultaa ! Voitto oli niin kasvattajalle kuin hevosen omistajille täysi yllätys, sillä ori oli otettu mukaan vain kokeilemaan onneaan. Hevosesta tarjottiin suuria summia rahaa, mutta sitä ei kuitenkaan päädytty koskaan myymään. Nykyään orin nimen saattaa tunnistaa monista eri suvuista, sillä tuon yllätyksen jälkeen tammoja kuljetttiin päivittäin Romen astutettavaksi.
Isän emän emä Shontec oli varsin tavallinen holstein -tamma, joka syntyi ja työskenteli ensimmäiset käyttövuotensa ratsastuskoulun tuntihevosena. Talli kuitenkin karsi hevosiaan ja möi tämän 162cm korkean tamman paikalliselle amatööriratsastajalle, jonka alla tamma kilpaili niin koulua kuin esteitäkin tasaisella menestyksellä. Shontec ei pyöräyttänytkään kuin yhden ainoan varsan, joka onneksi on päässyt jatkamaan mukavaa sukuaan eteenpäin.
Polyfinon emä Dellah on Itä-Saksassa syntynyt pienehkö158cm korkea holstein tamma, joka syntyi laadukkaalle ja arvostetulle kilpatallille komeista sekä tarkkaan harkituista vanhemmista. Odotukset tästä upea rakenteisesta tammasta olivat suuret. Dellahin huomattiinkin omaavan uskomattoman upeat liikkeet, joita alettiinkin arvostaa tamman ollessa jo hyvin nuori.
Tamma sai elellä pienen ikänsä kyseisellä kilpatallilla perheen kilpahevosena ja se nousikin vaativille tasoille niin kokeneempien kuin aloittelevampienkin ratsastajien ratsuna. Vanhemmiten tamma onkin ollut opetusmestarina kilpatallin omistajan pienille lapsille, joista toisen kanssa Dellah on päässyt jopa maanmestaruuskilpailuihin saakka.
Polyfinon emän isä Splash of Heaven oli Fruthien kilpatallin silmäterä ! Ori menestyi kolmevuotiaana maan näyttelykehissä ketään muuta hevosta paremmin, mutta loppupeleissä se ei esittelyt kouluradoilla kovinkaan tasaisia suorituksia hieman kuumahkon luonteensa ansiosta. Splash kuitenkin periytti jälkeläisilleen upeaa luonnetta ja kevyet liikkeet, joiden takia se oli maan hevoskasvattajien suosiossa. Säkäkorkeutta tällä ei ollutkaan kuin huimat 163cm ja väriltään ori oli rautias. Splash lopetettiin jalan murtumaan 16 -vuotiaana.
Polyfinon emän isän isä Spiritt oli 156cm korkea rautias holsteinori, joka menetti emänsä jo varsomisessa. Kyseisen tapaturman seurauksena orista tulikin todella ihmisläheinen ja hempeä, oikeastaan oikea ''sylikoira'', joka rakasti rapsutuksia ja huomiota. Spiritt oli yhden ihmisen hevonen, joka kehitti omistajaansa vahvan siteen. Ori teki ratsastajansa eteen kaikkensa ja osittain senkin vuoksi se oli erittäin helppo käsitellä ja ratsastaa missä tahansa. Liiketttä Spirittiltä todella löytyi, mutta se myös hyppäsi kissamaisen kevyellä hyppytyylillä aina 120cm saakka kilpailuissa. Vanhemmiten ori toimi lähinnä vain seura- ja harrastehevosena, sillä 18 -vuoden iässä sen hankoside repesi, eikä oria uskallettu riskeerata enää kilpakäyttöön.
Emän isän emä Heaven Knows So ! oli todella kaunis ja hyvä rakenteinen holstein tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta noin 165cm. Tamma oli kuulu upeasta ulkonäöstään ja miltei mustasta värityksestään, joka viellä ikäänkuin lisäsi arvostuksen tasoa. Tamma toimi viisivuotiaaksi saakka siitoksessa, jonka jälkeen se sisäänratsastettiin ja kapasiteetti koulukilpailuihin huomattiin. Hevonen menestyi hienosti aina GP -tason kilpailuissa saakka ja sen vahvuuksia olivatkin todella tahdikas ravi ja ponteva laukka. Hyvän luonteensa ansiosta tamma päätyi ratsastuskouluun opetushevoseksi kilpauran ollessa jo takana päin.
Emän emä Brandi Bay on kaunis tummanrunikko holstein tamma, jonka säkäkorkeus hioo 160cm rajapyykkiä. Brandi Bay ei todellakaan ole helpoimmasta päästä ja se tunnettiinkin tallin keskuudessa oikeana ''piripäänä'' omalaatuisten sykähdyksiensä ansiosta. Tamma on luonteeltaan aikamoisen herkkä, säikky ja nopeasti kuumuva, jonka ansiosta se on ollutkin vanhuuden päiville saakka vain kokeneiden ja rutinoituneiden ratsastajien kilparatsuna niin koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Nykyään tamma elelee Etelä-Saksassa pienellä rauhallisella maalaistallilla ja viettelee eläkepäiviään siitostammana.
Emän emän isä Boconto oli kasvatuspiireissä tunnettu todella mutkikkaasta luonteestaan. Monet välttelivätkin orin nimeä hevostensa suvussa, sillä tämä kuuma ori jätti jälkeensä entistäkin kuumempia hevosia. Kaikki eivät tainneet kuitenkaan ymmärtää, että Boconton ylisuuri herkkyystaso saattaisi olla koulukentillä suuri plussa ja näinpä orin nimi alkoikin sukutauluissa kertomaan hevosten herkkyydestä ja armottomasta kuuliaisuudesta. Boconto oli merkittävä kimo holstein ori, joka jouduttiin lopettamaan 24 -vuotiaana pahaan kaviokuumeeseen.
Emän emän emä Glory Bay oli tuikitavallinen holstein tamma, joka oli säkäkorkeudeltaan kohtuullisen pieni eli vain noin 156cm. Gloryksi kutsuttu tamma syntyi pienelle ratsastuskoululle Länsi-Saksaan, jossa se ratsukoulutettiin ja laitettiin tekemään hyvän sekä tasaisen luonteensa ansiosta ratsastustunteja jo 4 -vuoden ikäisenä. Paikalliset kouluratsastajat alkoivat himoitsemaan tamman liikkeitä ja ratsaistettavuutta hevosen niittäessä mainetta ratsastuskoulun oppilaiden ratsuna ja niimpä he alkoivatkin tarjota tammasta sievoisia summia tallin omistajalle. Omistaja tietenkin katsoi taloudellisen hyödyn olevan hänen puolellaan ja suostui myymään hevosen viisinumeroisella summa kouluratsastajalle. Glory Bay nousikin aina Intermediaite II tasolle saakka ja oli lähes voittamaton.
Polyfinon isä Polyssos syntyi pienelle maalaistilalle Pohjois-Saksaan. Polyssoksen omistivat ja kasvattivat vanhahko pariskunta, jolle Polyssos olikin viimeinen kasvatti - olihan takana jo 40 vuoden kasvatusurakka, joka olikin jo palkittu upein yksilöin. Polyssoksen kerrotaan jo varsasta asti olleen todella rauhallinen ja lempeä, jonka vuoksi se totutettiinkin ratsastajiin perheen lapsen lasten avulla. Paikallinen kilparatsastaja huomasi orissa piilevän kapasiteetin ja teki siitä tarjouksen. Pariskunta ei myynyt Polyssosta, mutta suostuivat pitkän taivuttelun jälkeen antamaan heille tärkeäksi tulleen kasvatin ylläpitoon.
Polyssos ratsukoulutettiin kunnolla ja se pääsi näyttäytymään kilpakentille, joista se ei koskaan tullutkaan ilman ruusuketta kotiin. Polyssos ei loppupeleissä omannut huimasti liikettä koulukentille, mutta sen sydän kilpa-areenoille oli niin suuri, että se teki ratsastajansa eteen kaiken minkä vain pystyi. Jalostukseen Polyssoa ei harmittavasti käytetty kuin vain muutaman varsan verran, sillä ori jouduttiin lopettamaan vakavaan nivelrikkoon jo 13 -vuoden iässä.
Polyssoksen isä Galgary Osmium oli Polyssoksen tapaan vanhan pariskunnan omistama kantaori, jolla he aina loppukeväästä päätyivät astututtamaan tammojaan. Hevosen alkuhistoria on hämärän peitossa, sillä se päädyttiin ostamaan markkinoiden huutokaupasta suorastaan kamalassa kunnossa. Tuolloin tämä myynnissä ollut noin 167cm korkea tummanrautias ori oli vain luuta ja nahkaa, mutta onneksi hyvä sydäminen Wüestin pariskunta päätti pelastaa orin huoviinsa. Säännöllisellä ruokinnalla orista saatiin varsinkin komea otus ja myöhemmin se menestyikin maan näyttelyissä todella loisteliaasti. Sen suuremmin oria ei koskaan ratsastettu, mutta hyväluontoisista jälkeläisistään päätellen ori olisi ollut sitä myös itse.
Isän isän isä Galgary toimi pienen ikänsä suurella siitostallilla pelkästään jalostushevosena, sillä se loukkaantui jo vuotiaana laitumella ollessaan. Galgaryn ei uskottu enää koskaan toipuvan ratsastuskäyttöön, mutta toisinpa kävi. Siittola jouduttiin sulkemaan ja hevoset myymään, jolloin Peik - paikallinen ratsastuksen ohjaaja osti orin pilkkahintaan itsellensä. Maltillisella kuntoutuksella, ajalla ja kärsivällisyydellä Galgary tuli kestämään viellä jopa kilpailukäyttöäkin, eikä vanhasta vammasta ollut tietoakaan. Tämä upea 170cm korkea holstein jouduttiin kuitenkin lopettamaan vanhuuden vaivoihin 22 -vuotiaana.
Isän isän emä Oscorbontente II oli yksi Saksan arvostetuimmista kouluhevosista ja se kilpailikin aina Intermediaide II tasolle saakka, vaikka olikin vain juuri ja juuri hevoskokoinen eli noin 151cm korkea. Oscorbontenten kerrotaan olleen luonteeltaan kovin hanttiin pistävä ja joskus hyvin temperamenttinen, mutta ne lienevätkin osittain sen syy, miksi tamma opetti ratsastajilleen todella paljon. Jokainen Oscorbontenten kilpailija nousi auttamatta vaativille tasoille menestymään, sillä kilpailukenttien sisäpuolella orin pelleilyt usein unohtuivat kokonaan.
Polyssoksen emän Ferdi Shannan kerrotaan olleen todella kipakka ja kuumahko tamma, vaikka moni ei sitä uskoisikaan mikäli Polyfinoa katselee rauhallisena lompsuttelemassa pitkin kaviouraa kentällä. Ferdi Shanna on noin 159cm korkea holstein -tamma, joka on kilpaillut nuoruutensa menestyen kenttäratsastuksessa. Kenttäratsastajan myytyä tamman, alkoi meriittejä koulukentiltä satelemaan, sillä piilossa pysynyt potentiaali koulukentille oli puhjennut kukkaansa vasta kouluratsastajan ostettua tamman. Shanna kuitenkin satutti jänteensä vasta 11 -vuotiaana kovan treenin aiheuttamana ja päätäyi lopulta paikalliselle ''tätiratsastajalle'' maastoiluun sekä siitokseen.
Isän emän isä Ferdi Rome on ympäri eurooppaa tunnettu historiallisen hienoja suorituksia tehnyt ori aina GP -tasolla saakka. Tämä hieman vaatimaton ja huonon rakenteen omistava edullisesti ostettu nuorukainen päätyi kasvattajaltaan suurelle kilpatallille, joka päätti katsoa tuleeko orista mitään. Ilman suurempia tavoitteita hevosta ratsastettiin ja koulutettiin eteenpäin suurten nimien rinnalla, mutta pikkuhiljaa kelkka kääntyikin toisinpäin ja Ferdi Rome tuli tunnetuksi voitettuaan euroopan mestaruuksissa kultaa ! Voitto oli niin kasvattajalle kuin hevosen omistajille täysi yllätys, sillä ori oli otettu mukaan vain kokeilemaan onneaan. Hevosesta tarjottiin suuria summia rahaa, mutta sitä ei kuitenkaan päädytty koskaan myymään. Nykyään orin nimen saattaa tunnistaa monista eri suvuista, sillä tuon yllätyksen jälkeen tammoja kuljetttiin päivittäin Romen astutettavaksi.
Isän emän emä Shontec oli varsin tavallinen holstein -tamma, joka syntyi ja työskenteli ensimmäiset käyttövuotensa ratsastuskoulun tuntihevosena. Talli kuitenkin karsi hevosiaan ja möi tämän 162cm korkean tamman paikalliselle amatööriratsastajalle, jonka alla tamma kilpaili niin koulua kuin esteitäkin tasaisella menestyksellä. Shontec ei pyöräyttänytkään kuin yhden ainoan varsan, joka onneksi on päässyt jatkamaan mukavaa sukuaan eteenpäin.
Polyfinon emä Dellah on Itä-Saksassa syntynyt pienehkö158cm korkea holstein tamma, joka syntyi laadukkaalle ja arvostetulle kilpatallille komeista sekä tarkkaan harkituista vanhemmista. Odotukset tästä upea rakenteisesta tammasta olivat suuret. Dellahin huomattiinkin omaavan uskomattoman upeat liikkeet, joita alettiinkin arvostaa tamman ollessa jo hyvin nuori.
Tamma sai elellä pienen ikänsä kyseisellä kilpatallilla perheen kilpahevosena ja se nousikin vaativille tasoille niin kokeneempien kuin aloittelevampienkin ratsastajien ratsuna. Vanhemmiten tamma onkin ollut opetusmestarina kilpatallin omistajan pienille lapsille, joista toisen kanssa Dellah on päässyt jopa maanmestaruuskilpailuihin saakka.
Polyfinon emän isä Splash of Heaven oli Fruthien kilpatallin silmäterä ! Ori menestyi kolmevuotiaana maan näyttelykehissä ketään muuta hevosta paremmin, mutta loppupeleissä se ei esittelyt kouluradoilla kovinkaan tasaisia suorituksia hieman kuumahkon luonteensa ansiosta. Splash kuitenkin periytti jälkeläisilleen upeaa luonnetta ja kevyet liikkeet, joiden takia se oli maan hevoskasvattajien suosiossa. Säkäkorkeutta tällä ei ollutkaan kuin huimat 163cm ja väriltään ori oli rautias. Splash lopetettiin jalan murtumaan 16 -vuotiaana.
Polyfinon emän isän isä Spiritt oli 156cm korkea rautias holsteinori, joka menetti emänsä jo varsomisessa. Kyseisen tapaturman seurauksena orista tulikin todella ihmisläheinen ja hempeä, oikeastaan oikea ''sylikoira'', joka rakasti rapsutuksia ja huomiota. Spiritt oli yhden ihmisen hevonen, joka kehitti omistajaansa vahvan siteen. Ori teki ratsastajansa eteen kaikkensa ja osittain senkin vuoksi se oli erittäin helppo käsitellä ja ratsastaa missä tahansa. Liiketttä Spirittiltä todella löytyi, mutta se myös hyppäsi kissamaisen kevyellä hyppytyylillä aina 120cm saakka kilpailuissa. Vanhemmiten ori toimi lähinnä vain seura- ja harrastehevosena, sillä 18 -vuoden iässä sen hankoside repesi, eikä oria uskallettu riskeerata enää kilpakäyttöön.
Emän isän emä Heaven Knows So ! oli todella kaunis ja hyvä rakenteinen holstein tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta noin 165cm. Tamma oli kuulu upeasta ulkonäöstään ja miltei mustasta värityksestään, joka viellä ikäänkuin lisäsi arvostuksen tasoa. Tamma toimi viisivuotiaaksi saakka siitoksessa, jonka jälkeen se sisäänratsastettiin ja kapasiteetti koulukilpailuihin huomattiin. Hevonen menestyi hienosti aina GP -tason kilpailuissa saakka ja sen vahvuuksia olivatkin todella tahdikas ravi ja ponteva laukka. Hyvän luonteensa ansiosta tamma päätyi ratsastuskouluun opetushevoseksi kilpauran ollessa jo takana päin.
Emän emä Brandi Bay on kaunis tummanrunikko holstein tamma, jonka säkäkorkeus hioo 160cm rajapyykkiä. Brandi Bay ei todellakaan ole helpoimmasta päästä ja se tunnettiinkin tallin keskuudessa oikeana ''piripäänä'' omalaatuisten sykähdyksiensä ansiosta. Tamma on luonteeltaan aikamoisen herkkä, säikky ja nopeasti kuumuva, jonka ansiosta se on ollutkin vanhuuden päiville saakka vain kokeneiden ja rutinoituneiden ratsastajien kilparatsuna niin koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Nykyään tamma elelee Etelä-Saksassa pienellä rauhallisella maalaistallilla ja viettelee eläkepäiviään siitostammana.
Emän emän isä Boconto oli kasvatuspiireissä tunnettu todella mutkikkaasta luonteestaan. Monet välttelivätkin orin nimeä hevostensa suvussa, sillä tämä kuuma ori jätti jälkeensä entistäkin kuumempia hevosia. Kaikki eivät tainneet kuitenkaan ymmärtää, että Boconton ylisuuri herkkyystaso saattaisi olla koulukentillä suuri plussa ja näinpä orin nimi alkoikin sukutauluissa kertomaan hevosten herkkyydestä ja armottomasta kuuliaisuudesta. Boconto oli merkittävä kimo holstein ori, joka jouduttiin lopettamaan 24 -vuotiaana pahaan kaviokuumeeseen.
Emän emän emä Glory Bay oli tuikitavallinen holstein tamma, joka oli säkäkorkeudeltaan kohtuullisen pieni eli vain noin 156cm. Gloryksi kutsuttu tamma syntyi pienelle ratsastuskoululle Länsi-Saksaan, jossa se ratsukoulutettiin ja laitettiin tekemään hyvän sekä tasaisen luonteensa ansiosta ratsastustunteja jo 4 -vuoden ikäisenä. Paikalliset kouluratsastajat alkoivat himoitsemaan tamman liikkeitä ja ratsaistettavuutta hevosen niittäessä mainetta ratsastuskoulun oppilaiden ratsuna ja niimpä he alkoivatkin tarjota tammasta sievoisia summia tallin omistajalle. Omistaja tietenkin katsoi taloudellisen hyödyn olevan hänen puolellaan ja suostui myymään hevosen viisinumeroisella summa kouluratsastajalle. Glory Bay nousikin aina Intermediaite II tasolle saakka ja oli lähes voittamaton.
KILPAILUMENESTYS
47 KRJ SIJOITUSTA
03.05.2013 kutsu KRJ Vaativa A 2/21
24.02.2014 kutsu KRJ Vaativa B 3/40 10.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 1/40 04.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 5/30 08.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 3/30 11.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 3/30 04.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 3/40 05.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/40 10.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 1/40 14.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 5/40 11.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 1/30 30.05.2014 kutsu KRJ Vaativa B 6/60 04.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 4/40 20.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 5/30 10.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 4/26 17.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 3/40 |
16.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 1/30
18.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/30 12.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/40 18.03.2014 kutsu KRJ Vaativa A 1/40 22.03.2014 kutsu KRJ Vaativa A 6/40 31.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/50 31.03.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/50 03.04.2014 kutsu KRJ Vaativa B 7/50 10.04.2014 kutsu KRJ Vaativa B 5/30 15.03.2014 kutsu KRJ Vaativa A 6/40 20.03.2014 kutsu KRJ Vaativa A 5/30 06.06.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/60 07.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 1/40 26.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 2/30 12.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 4/26 26.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 5/57 |
04.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 1/50
03.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 5/30 08.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 2/30 25.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 2/30 25.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 1/30 26.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 3/30 11.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 5/30 14.04.2014 kutsu KRJ Vaativa A 4/30 01.05.2014 kutsu KRJ Vaativa A 4/40 03.05.2014 kutsu KRJ Vaativa A 1/40 22.05.2014 kutsu KRJ Vaativa B 5/40 26.05.2014 kutsu KRJ Vaativa A 4/40 01.06.2014 kutsu KRJ Vaativa A 1/50 31.05.2014 kutsu KRJ-Cup Va B 19/371 14.06.2014 kutsu KRJ Vaativa B 2/60 |
VALMENNUKSET
08.06.2014 Kouluvalmennus, wishmaster
Kuivalla hiekkakentällä kävelikin jo Melle Pölyn kanssa, kun saavuin paikalle. Kyselin taas aimo annoksen hevosesta ja sen tavoista, jonka jälkeen lähdettiinkin ravityöskentelyn pariin. Muutamien ympyröiden ja volttien jälkeen pyysin tekemään siirtymiä kootun ja harjoitusravin välillä. Pöly reagoi hieman tahmeasti, joten käskin Melleä tehostamaan apujaan kannuksilla muutaman siirtymän verran. Ruunan tahti muuttui silmissä ja koottu ravi muuttui kauniimmaksi ja ilmavammaksi siirtymä
toisensa jälkeen. Seuraavaksi harjoiteltiin käyntitehtäviä; pyysin etsimään ensin kunnollisen ja tahdikkaan käynnin Pölylle, jonka jälkeen Mellen tuli siirtyä pituushalkaisijalle ja tehdä täyskäännökset takaosalla kentän kummassakin päässä. Pöly liikkui hienosti tahdikasta käyntiä, mutta löystyi takaosakäännöksessä, eikä astunut kunnolla ristiin. Käskin Melleä taas avittamaan napakasti kannuksella, jonka jälkeen Pöly alkoi taas liikkua paljon paremmin. Viimeisenä treeninä tänään halusin nähdä vielä puolipiruettejä. Painotin Melleä pitämään Pölyn takaosan hereillä, jotta minun ei tarvitsisi siitä jatkuvasti muistuttaa vaan voisimme keskittyä tekniikkaan. Laukannosto oli hieman laimea, mutta Melle työsti sen nopeasti pyöriväksi ja ponnekkaaksi. Piruetit onnistuivat erittäin pehmeästi, vaikkakin olisin toivonut vielä enemmän voimaa takajaloilta. Piruettien jälkeen Pöly alkoi olla jo varsin hikinen, joten jätimme harjoitusket tältä päivältä ja Melle jäähdytteli ruunan itsenäisesti.
07.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Siemailin vettä juomapullostani ja samalla harjasin Pölyn pehmoista kesäkarvaa. Ruuna oli miltei puhdas, sillä se oli pian viettänyt laitumella jo aikaa miltei viikon verran, eikä ollut onnekseni saanut itseään kovin likaiseksi pitkässä heinikossa.
Pöly nuokkui varustaessani sitä parhaimpiin mahdollisiin varusteisiin, sillä tänään hyvä ystäväni Marie oli tulossa valmentamaan meitä koulupuolella. Selvennettäköön, että Marie on kuitenkin kv-tason ratsastaja, joten mitään aivan turhaa hömpötystä parhaisiin varustamiseni ei kuitenkaan ollut !
Vetäisin kypärän päähäni ja lähdin hymyssä suin taluttamaan veltosti perässäni laahustavaa ruunaani kohti pölisevää kenttää.
''Paulaaa !'' hihkuin pihamaalta. Pian keski-ikäinen naishahmo käveli pitkähihainen lanteisillaan toppi ja shortsit päällään laitumien suunnalta kohti minua. ''Et millään kehtaisi ripustella kastelujärjestelmää autosi perään ja ajella hieman kentällä, jotta saataisiin tuo järkyttävä pölinä loppumaan !'' Paula naurahti minulle ja mutisi jotain liian hyvälle tottumisesta, mutta alkoi selkeästi toimimaan käskyni mukaan. Nousin Pölyn selkään jo tallin pihalla ja menin kävelemään alkukäyntejä maastoon, jotta Paula saisi kastella kentän rauhassa.
Alkukäynnit maastossa menivätkin leppoisissa merkeissä lukuunottamatta ällöttävän mustaa sahalaitaista kyykäärmettä, joka oli lötkötellyt lenkkimme varrella. Minun ei tarvinnut pitkään kentällä odotellakaan, kun Marie saapui tummanharmaalla Range Roverillaan tallin pihalle ja käveli määrätietoisena kentälle. ''Hiphei! Nyt kuules kerätään ohjat ja eikun raviin ! Laitahan siihen pötkylään vauhtia'' Marie oli aloittanut treenin pitämisen omalla persoonallisella tavallaan, eikä minulla ollut juurikaan sananvaltaa. Alkuverryttelyksi taivuteltiin ja koetettiin saada Pöly kunnolla pohkeen eteen. Tämähän onnistuikin loistavasti Marien komentaessa minua ratsastaman oikeasti kunnolla ja lopputunnista allani sipsuttelikin varsin taitava kouluratsu. Olin lähes häkeltynyt tästä suuresta erosta, mikä hevosessa oli tämän vajaan tuntisen aikana tapahtunut. Marie jätti minut loppuverryttelemään Pölyä ja kehotin häntä tulemaan niin nopeasti uudelleen, kuin suinkin vain pystyisi.
05.06.2014 Kouluvalmennus, Jemina
Tänään kävin valmentamassa holsteinruuna Pölyä. Olin suunnitellut ratsukolle, Mellelle ja Pölylle hieman otteita Vaativan A:n radasta. He aloittivat alkulämmittelyillä moleempiin suuntiin, millä välin katselin hieman ruunan kulkua. Askeleet olivat varmoja sekä eteenpäinpyrkiviä ja hevonen oli rento. Kun ratsukko oli verrytellyt, pyysin Melleä taivuttelemaan ruunaa molempiin suuntiin. Tarkoituksena oli tehdä muutama puhdas avo- ja sulkutaivutus. Pöly taipui nätisti ja kuuliaisesti, mutta kuitenkin hieman jäykästi vasemmalle. Jätimme asian hautumaan, mutta pyysin Melleä taivuttamaan vähän ylimääräistä kulmissa, jotta Pöly hieman vetreytyisi. Sitten siirryimme laukkatyöskentelyyn. Pitkä sivu mentäisiin keskilaukkaa, lyhyt sivu koottua ja siitä halkaisijalle jossa laukanvaihtoja omaan tahtiin. Pölyllä näytti olevan alkuun hieman virtaa, ehken kevättä rinnassa – joten laukanvaihdoissa ruuna meinasi sotkeutua jalkoihinsa. Muutaman kerran uusittiin, jonka jälkeen alkoi mennä hyvin. Ratsukko kokeili loppuun vielä taivuttelua vasemmalle puolelle ja alkoihan se sieltä jotenkin luonnistua. Vielä loppuverryttelyt ja kiitokset.
04.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Aurinko porotti selkääni työntäessäni lantaa täynnä olevat kottikärryt lantalaa kohden. Pölyn karsina oli ollut super sotkuinen ja vasta puolen tunnin uurastuksen jälkeen olin saanut sen edes kohtuullisen inhimilliseen kuntoon. Kippasin lannat lantalaan ja kiikutin talikon kottikärryineen takaisin tallin seinämälle. Päätin lähteä tänään Pölyn kanssa rentoon käynti maastoon, jotta saisin palauteltua ruunan edellisen päivän treeneistä sekä ratsastustunneilta, joille se oli eilen läpiratsastukseni lisäksi joutunut ottamaan osaa.
Kipitin kohti laidunta Pölyn tummanharmaan riimun kanssa. Tällä kertaa ruuna olikin paljon pirteämmän oloinen, tai ainakin vähän pirteämpi, sillä ei se sentään makoillut pitkin pituuttaan ruohikon seassa. Pujotin riimun tummanruskeaan päähän ja suunnistin ruunan kanssa kohti tallia. Pöly lömpsytti raukeasti perässäni ja vaikutti jopa hieman väsyneeltä, liekköhän joutunut vahtimaan koko hevoskatrasta viime yön laiduntaessaan...
Pölyn kaviot kopisivat taluttaessani sitä pitkin tallin käytävää. Käänsin ruunan ympäri ja sidoin sen molemmin puolin kiinni aivan vain omaa työskentelyäni helpottaakseni. Pöly nuokkui narujen varassa silmät puoliksi kiinni ja huomasinkin sen nauttivan tallin varjosta. Harjasin tumman hevoseni, eikä siihen mennytkään kamalan kauan, sillä olinhan eilen kuurannut koko hevosen pesupaikalla lävitse. Sujautin tällä kertaa vain suitset ruunani päähän, sillä rauhalliseen maastoköpsyttelyyn tuskin tarvitsin satulan tuomaa tukea.
Paula sattuikin juuri viuhahtamaan oven suusta talliin ja lupautui auttamaan minut Pölyn kyytiin. Talutin ruunan pihamaalle, jossa Paula punttasi minut ruunan selkään ja toivotti onnistunutta maastoretkeä. Hymyilin tälle vastaukseksi ja lähdimme löntystämään rauhallista tempoa kohti ihanan varjoisaa metsikköä.
Pöly suorastaan mateli allani, mutten jaksanut juurikaan välittää. Pääasia oli se, että sain omat ajatukseni kiireisistä toimistohommista aivan jonnekin muualle ja samalla sain antaa ratsullenikin hieman irtiottoa arjesta monipuolisemman liikunnan parissa.
Ei mennyt aikaakaan, kun olimme jälleen kääntyneet takaisin tallia kohden. Ajattelin mielessäni, että kuinka nopeasti yksi tunti ehtiikän hurahtaa. Pihamaalla taputtelin rakasta ratsuani ja kaivoin sille taskusta makupalankin kiitokseksi. Käytin ruunan viellä tallissa, jossa purin siltä suitset ja laitoin riimun sen tilalle. Sitten Pöly pääsikin jälleen hevoskavereidensa seuraksi suurelle vehreälle laitumellemme nauttimaan oikeasta hevosen elämästä!
03.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Tallustelin kohti Pölyn tarhaa, jossa ruunan rupsukka makoili niin rennon näköisenä auringon paisteessa. ''Nousehan ylös nyt laiskajaakko ! Sun olis lähdettävä kuules töihin..'' rupattelin raukean näköiselle hevoselleni, joka tuskin jaksoi korvaansa lotkauttaa. Tovin kuluttua Pöly nousi ähkien maasta ylös ja pudisteli kamalan kasan hiekkaa sekä roskia itsestään irti. Naurahdin hampaat irvessä suunnattoman likaiselle hevoselleni ja talutin perässä lömpsyttelevän otuksen suoraan pesarille.
Suihkuttelin viileän veden alla seisovan ruunan läpikotaisin puhtaaksi ja ylimääräiset vedet pyyhkäisin viellä hikiviilalla sen karvasta pois. ''Huhhuh ! Näytät jo aivan eri hevoselta'' Tuhahdin ruunalle ja viskasin sen selkään hetkeksi kuivatusloimen, jotta edesauttaisin hieman nopeampaa kuivumista. Tuikkasin Pölyn karsinaansa hetkeksi mutustelemaan heinää ja hain sillä välin varusteet valmiiksi käytävän varrelle odottelemaan.
Puolen tunnin kuluttua ruuna oli jo kuivunut sen verran, että uskalsin riisua läpimärän loimen pois ja taluttaa ruunan käytävälle varustettavaksi. Pöly seisoi koko toimituksen ajan hievahtamattaan paikoillaan, joten harjaaminen ja satulointi sujuivatkin varsin näppärästi. Suitsiminenkaan ei tuottanut päänvaivaa, joten ennenkuin kuvittelinkaan olin jo ruunan selässä kävelemässä pitkin ratsastuskenttää. Pöly askelsi allani tahmeasti, mutta aloin herättelemään ruunaa napakalla ratsastamisella ja pikkuhiljaa siitä kuoriutuikin varsin komea peräänanto ja takaapäin ponnistelevat liikkeet ! Olin Pölyyn todella tyytyväinen, joten verryttelin sen kohtuullisen kevyesti jokaisessa askellajissa. Laukassa annoin ruunan hieman irrotella ja siitäkös hevonen innostui ! Pölyn ihka ensimmäinen minipukkikin taisi siinä kaahatessamme lentää, mutta asia ei oikeastaan hätkäyttänyt, sillä eihän Pöly kovinkaan usein päässyt ratsastajan kanssa ammatistaan johtuen irroittelemaan.
Loppua kohden pyysin ruunaa jo työskentelemään hieman vaativimpien asioiden puitteissa. Otimme muutamia sarjavaihtoja laukassa sekä treenasimme meille hieman heikkoa lisättyä ravia. Loppupeleissä olinkin Pölyyn oikein tyytyväinen ja talutin sen verryttelyiden jälkeen hymyssä suin takaisin tallille, jossa työntekijämme Paula kyselikin ihmeissään moista virnettä huulillani.
Purin Pölyltä varusteet pois ja harjasin ruunan viellä kentän pölyistä puhtaaksi sekä kylmäilin jalat, jonka jälkeen hevonen pääsi nautiskelemaan hieman sateisesta päivästä takaisin tarhaansa.
02.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Kolibri
Viimeisestä ratsastunnista olikin kulunut jo hetken aikaa, mutta ajattelin verestää hieman nuoruusmuistojani kun mahdollisuus tunnille menosta ilmaantui. Tällä kertaa suuntanani oli Nuppulan ratsastuskoulu. Pihaan saavuttuani kävelin tallirakennukseen ja katsoin listalta minulle määrätyn ratsun. Kävelin käytävää eteenpäin ja löysin Pölyn karsinan. Nätti ruuna tuijotti minua karsinastaan kiinnostuneena, ja tervehdin sitä.
Tallityttöjen avustuksella hain Pölyn tavarat karsinan läheisyyteen. Ruunan hoitaminen oli todella mukavaa - se seisoi kiltisti paikallaan, mitä nyt pari kertaa tönäisi minua kevyesti turvallaan. Kaviotkin ruuna nosti kiltisti, tosin hieman laiskasti. Varustamisen jälkeen suuntasin kohti Nuppulan ratsastuskenttää. Ilma oli mitä mainioin - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevyt tuuli hiveli ihoa. Kerran Pöly jäätyi paikoilleen, kun vahingossa jäin vetämään sitä. Hetken neuvottelun jälkeen löysäsin otettani, ja ruuna jatkoi matkaansa kiltisti.
Satulavyön kiristämisen jälkeen nousin Pölyn selkään ja säädin jalustimet sopivan mittaisiksi. Tunnilla oli minun lisäksi vain kaksi muuta ratsukkoa, joten kentällä oli hyvin tilaa. Melle antoi ohjeet alkuverryttelyyn ja seurasi ratsukoita samalla, huomauttaen mahdollisista virheistä. Pölyä oli todella mukavaa ratsastaa, se ei pelleillyt tai säikkynyt turhia ja liikkui mukavasti eteenpäin. Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Väistöt sujuivat Pölyltä oikein mallikkaasti, vaikka Melle joutuikin korjailemaan istuntaani pari kertaa. Väistöjen jälkeen kokeilimme myös laukanvaihtoa. Aluksi sain tehdä hieman töitä, jotta ruuna pysyisi laukassa, mutta lopulta sain pari onnistunutta vaihtoa tehtyä. Kehujen jälkeen siirryimme loppuverryttelyihin.
01.6.2014 Kouluvalmennus, Tiffany
Tänään pääsisin valmentamaan Nuppulan ratsastuskoululle Pöly nimistä hevosta kouluratsastuksen parissa. Olin kuullut, että Pöly on todella helppo hevonen, joten uskoisin valmennuksesta tulevan todella kiva kaikille osapuolille.
Aluksi ratsukko kulki erilaisia ratsastusradan teitä käynnissä ja ravissa lämmitelyiksi. Lisäksi tulimme vielä muutamat pohkeenväistöt ja temponvaihtelut, jotka sujuivatkin Pölyn alku tahmailuista huolimatta oikein nätisti. Tänään tarkoituksenamme oli keskittyä avo- ja sulkutaivutuksiin sekä laukanvaihtoihin.
Kun lämmittely oli suoritettu, aloitimme ensimmäisestä laukkatehtävästä. Laukanvaihdot joka neljännellä askeleella, jotka loppupeleissä sujuikin ihan hyvin, alkuun Pöly oli tosin vain hieman innoissaan laukkaamisesta. Lisäksi työstimme vielä laukanvaihtoja ympyrällä.
Laukanvaihtojen jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja lopulta käyntiin. Ensin avotaivutusta käynnissä, sitten ravissa. Ne sujuivatkin ratsukolta oikein mainiosti. On todellinen ilo valmentaa ratsukkoa, jossa hevonen suorittaa siltä vaaditut tehtävät hyvin ja sen ansiosta päästäänkin hiomaan vain pieniä yksityiskohtia.
Käynnissä myös sulkutaivutusta, joka sujui mallikkaasti jälleen. Samat teimme vielä ravissa, jolloin keskittyminen hieman pääsi herpaantumaan, mutta Melle sai Pölyn kuuntelemaan jälleen apujaan ja meno näytti tosi hyvältä.
Loppuun vielä loppuravit eteen-alas ja pitkä pätkä käyntiä. Valmennus oli mielestäni onnistunut ja Pöly oli oikein loistava hevonen.
16.05.2014 Kouluvalmennus, Isis
Jälleen palasin Nuppulan ratsastuskoululle valmentamaan Melleä ja tällä erää hänen holsteinruunaa Polyfinoa, tutummin Pölyä. Melle oli kertonut ruunan olevan osaava ja luotettava ratsu joten uskoin pääsevämme tunnista helpolla tai siis, ettei aikaa tarvitsisi käyttää ratsun kanssa kisaamiseen. Näinhän se olikin ja pääsimme keskittymään itse valmennukseen täysillä tehoilla. Lämmittelyiksi ratsukko kulki erilaisia ratsastusteitä, teki pohkeenväistöjä ja taivutuksia sekä muutamia temponvaihteluja. Keskityimme tunnilla laukanvaihtoihin ja tehokkaan lämmittelyn jälkeen aloitimme ensimmäisestä tehtävästä. Ratsukko kulki uraa pitkin laukaten pitkät sivut ja ravaten lyhyet sivut. Laukassa he tekivät alkuun laukanvaihdot joka 4:llä askeleella. Harjoitus sujui ongelmitta joten seuraavat vaihdot tehtiinkin rataleikkaalla ja sieltä pyysin ratsukon keskiympyrälle. Ympyrällä Pöly innostui pitkistä laukkahetkistä ja ensimmäiset ympyrällä tehdyt vaihdot eivät olleet parasta laatuaan. Melle sai ruunan rauhoittumaan pian ja maltillisemmassa tahdissa ruuna keskittyi vaihtoihin. He saivat tehtyä vaihdot joka 3:lla askeleella erinomaisesti. Päästin ratsukon hetkeksi takaisin raviin ja pyysin heitä kulkemaan askelta venyttäen, mutta kuitenkin tahdin säilyen nykyisellä tasolla. Ravissa he tekivät paljon taivutuksia ja ennen viimeistä tehtäväämme he tekivät hetken ravi - pysähdys - ravi siirtymisiä. Viimeisenä harjoituksena pystytin kaarevan uran viereen kaksi kaartiota joiden kohdalla oli tehtävä laukanvaihto. Kahdella tehtävä onnistui hyvin ja samoin kolmella. Neljällä kaartiolla tahti oli alkuun liian rivakkaa ja ruuna hieman hätiköi vaihdoissa. Melle otti ohjia enemmän itselleen ja kokosi ratsun askelia milloin vaihdotkin oli helpompi suorittaa. Muutaman toiston jälkeen harjoitus sujui täydellisesti. Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää ja jätin ratsukon verryttelemään itsenäisesti. Tunti oli onnistunut ja minulla oli ilo valmentaa näin osaavaa ratsukkoa.
kuva (c) Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
tämä on virtuaalihevonen.
Kuivalla hiekkakentällä kävelikin jo Melle Pölyn kanssa, kun saavuin paikalle. Kyselin taas aimo annoksen hevosesta ja sen tavoista, jonka jälkeen lähdettiinkin ravityöskentelyn pariin. Muutamien ympyröiden ja volttien jälkeen pyysin tekemään siirtymiä kootun ja harjoitusravin välillä. Pöly reagoi hieman tahmeasti, joten käskin Melleä tehostamaan apujaan kannuksilla muutaman siirtymän verran. Ruunan tahti muuttui silmissä ja koottu ravi muuttui kauniimmaksi ja ilmavammaksi siirtymä
toisensa jälkeen. Seuraavaksi harjoiteltiin käyntitehtäviä; pyysin etsimään ensin kunnollisen ja tahdikkaan käynnin Pölylle, jonka jälkeen Mellen tuli siirtyä pituushalkaisijalle ja tehdä täyskäännökset takaosalla kentän kummassakin päässä. Pöly liikkui hienosti tahdikasta käyntiä, mutta löystyi takaosakäännöksessä, eikä astunut kunnolla ristiin. Käskin Melleä taas avittamaan napakasti kannuksella, jonka jälkeen Pöly alkoi taas liikkua paljon paremmin. Viimeisenä treeninä tänään halusin nähdä vielä puolipiruettejä. Painotin Melleä pitämään Pölyn takaosan hereillä, jotta minun ei tarvitsisi siitä jatkuvasti muistuttaa vaan voisimme keskittyä tekniikkaan. Laukannosto oli hieman laimea, mutta Melle työsti sen nopeasti pyöriväksi ja ponnekkaaksi. Piruetit onnistuivat erittäin pehmeästi, vaikkakin olisin toivonut vielä enemmän voimaa takajaloilta. Piruettien jälkeen Pöly alkoi olla jo varsin hikinen, joten jätimme harjoitusket tältä päivältä ja Melle jäähdytteli ruunan itsenäisesti.
07.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Siemailin vettä juomapullostani ja samalla harjasin Pölyn pehmoista kesäkarvaa. Ruuna oli miltei puhdas, sillä se oli pian viettänyt laitumella jo aikaa miltei viikon verran, eikä ollut onnekseni saanut itseään kovin likaiseksi pitkässä heinikossa.
Pöly nuokkui varustaessani sitä parhaimpiin mahdollisiin varusteisiin, sillä tänään hyvä ystäväni Marie oli tulossa valmentamaan meitä koulupuolella. Selvennettäköön, että Marie on kuitenkin kv-tason ratsastaja, joten mitään aivan turhaa hömpötystä parhaisiin varustamiseni ei kuitenkaan ollut !
Vetäisin kypärän päähäni ja lähdin hymyssä suin taluttamaan veltosti perässäni laahustavaa ruunaani kohti pölisevää kenttää.
''Paulaaa !'' hihkuin pihamaalta. Pian keski-ikäinen naishahmo käveli pitkähihainen lanteisillaan toppi ja shortsit päällään laitumien suunnalta kohti minua. ''Et millään kehtaisi ripustella kastelujärjestelmää autosi perään ja ajella hieman kentällä, jotta saataisiin tuo järkyttävä pölinä loppumaan !'' Paula naurahti minulle ja mutisi jotain liian hyvälle tottumisesta, mutta alkoi selkeästi toimimaan käskyni mukaan. Nousin Pölyn selkään jo tallin pihalla ja menin kävelemään alkukäyntejä maastoon, jotta Paula saisi kastella kentän rauhassa.
Alkukäynnit maastossa menivätkin leppoisissa merkeissä lukuunottamatta ällöttävän mustaa sahalaitaista kyykäärmettä, joka oli lötkötellyt lenkkimme varrella. Minun ei tarvinnut pitkään kentällä odotellakaan, kun Marie saapui tummanharmaalla Range Roverillaan tallin pihalle ja käveli määrätietoisena kentälle. ''Hiphei! Nyt kuules kerätään ohjat ja eikun raviin ! Laitahan siihen pötkylään vauhtia'' Marie oli aloittanut treenin pitämisen omalla persoonallisella tavallaan, eikä minulla ollut juurikaan sananvaltaa. Alkuverryttelyksi taivuteltiin ja koetettiin saada Pöly kunnolla pohkeen eteen. Tämähän onnistuikin loistavasti Marien komentaessa minua ratsastaman oikeasti kunnolla ja lopputunnista allani sipsuttelikin varsin taitava kouluratsu. Olin lähes häkeltynyt tästä suuresta erosta, mikä hevosessa oli tämän vajaan tuntisen aikana tapahtunut. Marie jätti minut loppuverryttelemään Pölyä ja kehotin häntä tulemaan niin nopeasti uudelleen, kuin suinkin vain pystyisi.
05.06.2014 Kouluvalmennus, Jemina
Tänään kävin valmentamassa holsteinruuna Pölyä. Olin suunnitellut ratsukolle, Mellelle ja Pölylle hieman otteita Vaativan A:n radasta. He aloittivat alkulämmittelyillä moleempiin suuntiin, millä välin katselin hieman ruunan kulkua. Askeleet olivat varmoja sekä eteenpäinpyrkiviä ja hevonen oli rento. Kun ratsukko oli verrytellyt, pyysin Melleä taivuttelemaan ruunaa molempiin suuntiin. Tarkoituksena oli tehdä muutama puhdas avo- ja sulkutaivutus. Pöly taipui nätisti ja kuuliaisesti, mutta kuitenkin hieman jäykästi vasemmalle. Jätimme asian hautumaan, mutta pyysin Melleä taivuttamaan vähän ylimääräistä kulmissa, jotta Pöly hieman vetreytyisi. Sitten siirryimme laukkatyöskentelyyn. Pitkä sivu mentäisiin keskilaukkaa, lyhyt sivu koottua ja siitä halkaisijalle jossa laukanvaihtoja omaan tahtiin. Pölyllä näytti olevan alkuun hieman virtaa, ehken kevättä rinnassa – joten laukanvaihdoissa ruuna meinasi sotkeutua jalkoihinsa. Muutaman kerran uusittiin, jonka jälkeen alkoi mennä hyvin. Ratsukko kokeili loppuun vielä taivuttelua vasemmalle puolelle ja alkoihan se sieltä jotenkin luonnistua. Vielä loppuverryttelyt ja kiitokset.
04.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Aurinko porotti selkääni työntäessäni lantaa täynnä olevat kottikärryt lantalaa kohden. Pölyn karsina oli ollut super sotkuinen ja vasta puolen tunnin uurastuksen jälkeen olin saanut sen edes kohtuullisen inhimilliseen kuntoon. Kippasin lannat lantalaan ja kiikutin talikon kottikärryineen takaisin tallin seinämälle. Päätin lähteä tänään Pölyn kanssa rentoon käynti maastoon, jotta saisin palauteltua ruunan edellisen päivän treeneistä sekä ratsastustunneilta, joille se oli eilen läpiratsastukseni lisäksi joutunut ottamaan osaa.
Kipitin kohti laidunta Pölyn tummanharmaan riimun kanssa. Tällä kertaa ruuna olikin paljon pirteämmän oloinen, tai ainakin vähän pirteämpi, sillä ei se sentään makoillut pitkin pituuttaan ruohikon seassa. Pujotin riimun tummanruskeaan päähän ja suunnistin ruunan kanssa kohti tallia. Pöly lömpsytti raukeasti perässäni ja vaikutti jopa hieman väsyneeltä, liekköhän joutunut vahtimaan koko hevoskatrasta viime yön laiduntaessaan...
Pölyn kaviot kopisivat taluttaessani sitä pitkin tallin käytävää. Käänsin ruunan ympäri ja sidoin sen molemmin puolin kiinni aivan vain omaa työskentelyäni helpottaakseni. Pöly nuokkui narujen varassa silmät puoliksi kiinni ja huomasinkin sen nauttivan tallin varjosta. Harjasin tumman hevoseni, eikä siihen mennytkään kamalan kauan, sillä olinhan eilen kuurannut koko hevosen pesupaikalla lävitse. Sujautin tällä kertaa vain suitset ruunani päähän, sillä rauhalliseen maastoköpsyttelyyn tuskin tarvitsin satulan tuomaa tukea.
Paula sattuikin juuri viuhahtamaan oven suusta talliin ja lupautui auttamaan minut Pölyn kyytiin. Talutin ruunan pihamaalle, jossa Paula punttasi minut ruunan selkään ja toivotti onnistunutta maastoretkeä. Hymyilin tälle vastaukseksi ja lähdimme löntystämään rauhallista tempoa kohti ihanan varjoisaa metsikköä.
Pöly suorastaan mateli allani, mutten jaksanut juurikaan välittää. Pääasia oli se, että sain omat ajatukseni kiireisistä toimistohommista aivan jonnekin muualle ja samalla sain antaa ratsullenikin hieman irtiottoa arjesta monipuolisemman liikunnan parissa.
Ei mennyt aikaakaan, kun olimme jälleen kääntyneet takaisin tallia kohden. Ajattelin mielessäni, että kuinka nopeasti yksi tunti ehtiikän hurahtaa. Pihamaalla taputtelin rakasta ratsuani ja kaivoin sille taskusta makupalankin kiitokseksi. Käytin ruunan viellä tallissa, jossa purin siltä suitset ja laitoin riimun sen tilalle. Sitten Pöly pääsikin jälleen hevoskavereidensa seuraksi suurelle vehreälle laitumellemme nauttimaan oikeasta hevosen elämästä!
03.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Melle
Tallustelin kohti Pölyn tarhaa, jossa ruunan rupsukka makoili niin rennon näköisenä auringon paisteessa. ''Nousehan ylös nyt laiskajaakko ! Sun olis lähdettävä kuules töihin..'' rupattelin raukean näköiselle hevoselleni, joka tuskin jaksoi korvaansa lotkauttaa. Tovin kuluttua Pöly nousi ähkien maasta ylös ja pudisteli kamalan kasan hiekkaa sekä roskia itsestään irti. Naurahdin hampaat irvessä suunnattoman likaiselle hevoselleni ja talutin perässä lömpsyttelevän otuksen suoraan pesarille.
Suihkuttelin viileän veden alla seisovan ruunan läpikotaisin puhtaaksi ja ylimääräiset vedet pyyhkäisin viellä hikiviilalla sen karvasta pois. ''Huhhuh ! Näytät jo aivan eri hevoselta'' Tuhahdin ruunalle ja viskasin sen selkään hetkeksi kuivatusloimen, jotta edesauttaisin hieman nopeampaa kuivumista. Tuikkasin Pölyn karsinaansa hetkeksi mutustelemaan heinää ja hain sillä välin varusteet valmiiksi käytävän varrelle odottelemaan.
Puolen tunnin kuluttua ruuna oli jo kuivunut sen verran, että uskalsin riisua läpimärän loimen pois ja taluttaa ruunan käytävälle varustettavaksi. Pöly seisoi koko toimituksen ajan hievahtamattaan paikoillaan, joten harjaaminen ja satulointi sujuivatkin varsin näppärästi. Suitsiminenkaan ei tuottanut päänvaivaa, joten ennenkuin kuvittelinkaan olin jo ruunan selässä kävelemässä pitkin ratsastuskenttää. Pöly askelsi allani tahmeasti, mutta aloin herättelemään ruunaa napakalla ratsastamisella ja pikkuhiljaa siitä kuoriutuikin varsin komea peräänanto ja takaapäin ponnistelevat liikkeet ! Olin Pölyyn todella tyytyväinen, joten verryttelin sen kohtuullisen kevyesti jokaisessa askellajissa. Laukassa annoin ruunan hieman irrotella ja siitäkös hevonen innostui ! Pölyn ihka ensimmäinen minipukkikin taisi siinä kaahatessamme lentää, mutta asia ei oikeastaan hätkäyttänyt, sillä eihän Pöly kovinkaan usein päässyt ratsastajan kanssa ammatistaan johtuen irroittelemaan.
Loppua kohden pyysin ruunaa jo työskentelemään hieman vaativimpien asioiden puitteissa. Otimme muutamia sarjavaihtoja laukassa sekä treenasimme meille hieman heikkoa lisättyä ravia. Loppupeleissä olinkin Pölyyn oikein tyytyväinen ja talutin sen verryttelyiden jälkeen hymyssä suin takaisin tallille, jossa työntekijämme Paula kyselikin ihmeissään moista virnettä huulillani.
Purin Pölyltä varusteet pois ja harjasin ruunan viellä kentän pölyistä puhtaaksi sekä kylmäilin jalat, jonka jälkeen hevonen pääsi nautiskelemaan hieman sateisesta päivästä takaisin tarhaansa.
02.06.2014 Päiväkirjamerkintä, Kolibri
Viimeisestä ratsastunnista olikin kulunut jo hetken aikaa, mutta ajattelin verestää hieman nuoruusmuistojani kun mahdollisuus tunnille menosta ilmaantui. Tällä kertaa suuntanani oli Nuppulan ratsastuskoulu. Pihaan saavuttuani kävelin tallirakennukseen ja katsoin listalta minulle määrätyn ratsun. Kävelin käytävää eteenpäin ja löysin Pölyn karsinan. Nätti ruuna tuijotti minua karsinastaan kiinnostuneena, ja tervehdin sitä.
Tallityttöjen avustuksella hain Pölyn tavarat karsinan läheisyyteen. Ruunan hoitaminen oli todella mukavaa - se seisoi kiltisti paikallaan, mitä nyt pari kertaa tönäisi minua kevyesti turvallaan. Kaviotkin ruuna nosti kiltisti, tosin hieman laiskasti. Varustamisen jälkeen suuntasin kohti Nuppulan ratsastuskenttää. Ilma oli mitä mainioin - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevyt tuuli hiveli ihoa. Kerran Pöly jäätyi paikoilleen, kun vahingossa jäin vetämään sitä. Hetken neuvottelun jälkeen löysäsin otettani, ja ruuna jatkoi matkaansa kiltisti.
Satulavyön kiristämisen jälkeen nousin Pölyn selkään ja säädin jalustimet sopivan mittaisiksi. Tunnilla oli minun lisäksi vain kaksi muuta ratsukkoa, joten kentällä oli hyvin tilaa. Melle antoi ohjeet alkuverryttelyyn ja seurasi ratsukoita samalla, huomauttaen mahdollisista virheistä. Pölyä oli todella mukavaa ratsastaa, se ei pelleillyt tai säikkynyt turhia ja liikkui mukavasti eteenpäin. Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Väistöt sujuivat Pölyltä oikein mallikkaasti, vaikka Melle joutuikin korjailemaan istuntaani pari kertaa. Väistöjen jälkeen kokeilimme myös laukanvaihtoa. Aluksi sain tehdä hieman töitä, jotta ruuna pysyisi laukassa, mutta lopulta sain pari onnistunutta vaihtoa tehtyä. Kehujen jälkeen siirryimme loppuverryttelyihin.
01.6.2014 Kouluvalmennus, Tiffany
Tänään pääsisin valmentamaan Nuppulan ratsastuskoululle Pöly nimistä hevosta kouluratsastuksen parissa. Olin kuullut, että Pöly on todella helppo hevonen, joten uskoisin valmennuksesta tulevan todella kiva kaikille osapuolille.
Aluksi ratsukko kulki erilaisia ratsastusradan teitä käynnissä ja ravissa lämmitelyiksi. Lisäksi tulimme vielä muutamat pohkeenväistöt ja temponvaihtelut, jotka sujuivatkin Pölyn alku tahmailuista huolimatta oikein nätisti. Tänään tarkoituksenamme oli keskittyä avo- ja sulkutaivutuksiin sekä laukanvaihtoihin.
Kun lämmittely oli suoritettu, aloitimme ensimmäisestä laukkatehtävästä. Laukanvaihdot joka neljännellä askeleella, jotka loppupeleissä sujuikin ihan hyvin, alkuun Pöly oli tosin vain hieman innoissaan laukkaamisesta. Lisäksi työstimme vielä laukanvaihtoja ympyrällä.
Laukanvaihtojen jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja lopulta käyntiin. Ensin avotaivutusta käynnissä, sitten ravissa. Ne sujuivatkin ratsukolta oikein mainiosti. On todellinen ilo valmentaa ratsukkoa, jossa hevonen suorittaa siltä vaaditut tehtävät hyvin ja sen ansiosta päästäänkin hiomaan vain pieniä yksityiskohtia.
Käynnissä myös sulkutaivutusta, joka sujui mallikkaasti jälleen. Samat teimme vielä ravissa, jolloin keskittyminen hieman pääsi herpaantumaan, mutta Melle sai Pölyn kuuntelemaan jälleen apujaan ja meno näytti tosi hyvältä.
Loppuun vielä loppuravit eteen-alas ja pitkä pätkä käyntiä. Valmennus oli mielestäni onnistunut ja Pöly oli oikein loistava hevonen.
16.05.2014 Kouluvalmennus, Isis
Jälleen palasin Nuppulan ratsastuskoululle valmentamaan Melleä ja tällä erää hänen holsteinruunaa Polyfinoa, tutummin Pölyä. Melle oli kertonut ruunan olevan osaava ja luotettava ratsu joten uskoin pääsevämme tunnista helpolla tai siis, ettei aikaa tarvitsisi käyttää ratsun kanssa kisaamiseen. Näinhän se olikin ja pääsimme keskittymään itse valmennukseen täysillä tehoilla. Lämmittelyiksi ratsukko kulki erilaisia ratsastusteitä, teki pohkeenväistöjä ja taivutuksia sekä muutamia temponvaihteluja. Keskityimme tunnilla laukanvaihtoihin ja tehokkaan lämmittelyn jälkeen aloitimme ensimmäisestä tehtävästä. Ratsukko kulki uraa pitkin laukaten pitkät sivut ja ravaten lyhyet sivut. Laukassa he tekivät alkuun laukanvaihdot joka 4:llä askeleella. Harjoitus sujui ongelmitta joten seuraavat vaihdot tehtiinkin rataleikkaalla ja sieltä pyysin ratsukon keskiympyrälle. Ympyrällä Pöly innostui pitkistä laukkahetkistä ja ensimmäiset ympyrällä tehdyt vaihdot eivät olleet parasta laatuaan. Melle sai ruunan rauhoittumaan pian ja maltillisemmassa tahdissa ruuna keskittyi vaihtoihin. He saivat tehtyä vaihdot joka 3:lla askeleella erinomaisesti. Päästin ratsukon hetkeksi takaisin raviin ja pyysin heitä kulkemaan askelta venyttäen, mutta kuitenkin tahdin säilyen nykyisellä tasolla. Ravissa he tekivät paljon taivutuksia ja ennen viimeistä tehtäväämme he tekivät hetken ravi - pysähdys - ravi siirtymisiä. Viimeisenä harjoituksena pystytin kaarevan uran viereen kaksi kaartiota joiden kohdalla oli tehtävä laukanvaihto. Kahdella tehtävä onnistui hyvin ja samoin kolmella. Neljällä kaartiolla tahti oli alkuun liian rivakkaa ja ruuna hieman hätiköi vaihdoissa. Melle otti ohjia enemmän itselleen ja kokosi ratsun askelia milloin vaihdotkin oli helpompi suorittaa. Muutaman toiston jälkeen harjoitus sujui täydellisesti. Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää ja jätin ratsukon verryttelemään itsenäisesti. Tunti oli onnistunut ja minulla oli ilo valmentaa näin osaavaa ratsukkoa.
kuva (c) Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
tämä on virtuaalihevonen.